Yksittäinen kommentti. Keskustelu, joka kääntyy ikävällä tavalla yllättävään suuntaan. Epäsuorat vihjailut.

Tuli paha mieli. Suututtaa. Tekee mieli puolustautua. Vaikka hetkeä aikaisemmin tunsin itseni onnelliseksi ja jopa ihan kelvolliseksi siinä, mitä teen, niin hetkeä myöhemmin se kaikki on vaihtunut epävarmuuteen ja huonommuudentunteeseen.

Tuttua? Ja miksi?

Koska TUNTUU, että joku kritisoi juuri minua. VAIKUTTAA siltä, että minua, tekemistäni tai osaamistani epäillään. EPÄILYTTÄÄ, olenko huono tai tehnyt jotain sopimatonta.

Mutta onko kyse faktoista vai omasta tulkinnastani?

Väittely ja kinaamaan lähteminen harvoin on hyvä ratkaisu. Tai se, että ajattelee, että ”tämä kertoo enemmän tuosta kommentoijasta kuin minusta”.

Tämä siksi, että mielestäni sen ajatuksen taakse on myös helppo piiloutua ja välttää pohtimasta sitä, miksi itselle tuli paha mieli tai onko syytä edes pahoittaa mieltään eli liittyivätkö keskustelut tai kommentit edes suoraan minuun ja vihjailtiinko rivien välistä jotain vai kuvittelinko vain.

Valitettavasti somessa usein myös kiusataan ja ollaan ilkeitä toisille. Ja tietenkin se sattuu, jos joku piikittelee tai vihjailee jotain. Jos kyseessä on itselle tärkeä aihe, sellainen usein osuu ja uppoaa.

Toki jos itsetunto on kohdillaan, sen asian osaa ylittää. Toisaalta jos aina vaan ohittaa kaiken olankohautuksella, voiko se johtaa ylimielisyyteen?

Omasta mielestäni hyvä ratkaisu on yrittää vastata asiallisesti ja yrittää korjata väärinymmärrystä. Jos se ei heti auta, niin sitten voi jättää asian vaan sikseen, eikä lähteä mukaan kinasteluun ja istua sen sijaan alas itsensä kanssa ja miettiä, miksi pahoitin mieleni.

Peiliin katsomista helpompaa on ehkä osoitella sormella muita, mutta jos haluaa kehittyä ihmisenä, niin se ei ehkä edesauta sitä tavoitetta.

Johtuuko paha mieleni omasta epävarmuudestani? Mitä voisin tehdä, korjatakseni asiaa?

Kukaan ei ole täydellinen, paras tai valmis missään asiassa. Se, mikä ratkaisee, on mielestäni aina oma asenne ja se, onko rehellinen itselleen ja muille. Ja kun on paha mieli, niin se on mielestäni paras tilanne puntaroida ja miettiä sitä omaa asennetta sekä rehellisyyttään. Se ei ole se helpoin tilanne siihen, mutta juuri siksi se paras!

Moni asia elämässä on jatkuvaa tasapainoilua. Kuten vaikkapa oma itsetunto ylipäätänsä ja se, että on tarpeeksi itseluottamusta ilman, että kuitenkaan sortuu ylimielisyyden puolelle.

Esimerkiksi yrittäjänä on pakko yrittää tuoda itseä ja omia tekemisiä esille. Se vaatii myös uskoa itseen ja omaan tekemiseen, koska jos en itse usko itseeni, niin miksi kukaan muukaan uskoisi. En kuitenkaan halua olla ylimielinen tai polkea samalla ketään alas, vaan jos mahdollista, niin mieluiten edetä omalla polullani siten, että siitä ei ole haittaa tai on jopa hyötyä ja iloa muille ihmisille.

Välillä kuitenkin tulee niitä hetkiä, kun tuntuu, että joku hyökkää päälle. Iskee pelko siitä, että on tehnyt jotain epäsovinnaista, sekä halu piiloutua. Pahimmillaan sitä ajattelee, ettei enää ikinä halua vaikkapa postata mitään mihinkään, ettei joku vain pahoittaisi mieltään.

Varovaisuus on hyväksi ja aina välillä on ihan tervettä pysähtyä tarkastelemaan omia tekemisiään ja ilmaisuaan. Mutta jos homma menee liian varovaiseksi, ketään ei enää kiinnosta, eikä kukaan enää huomaa sinua tai osaamistasi – ja se on yrittäjyyden loppu. Ja sitä paitsi ne ovat juurikin ne värikkäät, sopivalla tavalla rohkeat ihmiset, asiat ja mielipiteet, jotka kiinnittävät toisten huomion, vakuuttavat ja saavat meidät ajattelemaan.

Voi toki yrittää miettiä, miten olla mahdollisimman hyvin esillä ja miten tuoda mahdollisimman hienovaraisesti itseä ja omaa osaamista esille ilman, että kukaan pahastuu, mutta toisaalta silti tarpeeksi rohkeasti, jotta kukaan ylipäätään kiinnostuu. Taas siis nimenomaan sitä TASAPAINOILUA.

Toisaalta joku voi aina tulkita minkä tahansa tekemiseni tai sanomiseni haluamallaan tavalla – joku saattaa jopa ärsyyntyä pelkästä hymystäni tai siitä, että iloitsen työstäni tai onnellisuudestani, ja sille en voi vaan mitään. On siis opittava tunnistamaan tällaisetkin tilanteet ja niistä on vaan osattava päästä yli olankohautuksella.

Kuulostaa vaikealta, ja sitä se ainakin minun mielestäni on. Some voi olla raadollinen paikka, mutta toisaalta sitä voi myös opetella käyttämään omaksi ja muiden hyödyksi ja iloksi.

Lisäksi sen sijaan, että itse pahastuu ja kiukustuu toisten tekemisistä ja sanomisista, niin on usein paljon mielenkiintoisempaa (ja kasvattavampaa?) käyttää energiansa sen pohtimiseen, miksi ihmiset sanovat ja reagoivat siten kuin tekevät. Tuloksena saattaa olla, että oppiikiin jotain uutta niin itsestään kuin muista.

Loppupeleissä on myös vaan hyväksyttävä, että me kaikki olemme erilaisia ja omalla tavallamme keskeneräisiä. Ymmärrys ja myötätunto auttavat paljon sekä sen hyväksyminen, että meillä kaikilla on omat arvomme.

Niin kauan kuin omilla tekemisillä tai mielipiteillä ei satuta ketään, kaikki on hyvin.

Mutta someen ei kuitenkaan kannata unohtua liiaksi märehtimään. Etenkään silloin, jos on paha mieli, sillä jos jää someen vellomaan, sinut hukutetaan luultavasti vieläkin syvemmälle.

Paras ratkaisu omasta mielestäni on itse astua sieltä ulos ja katsoa peiliin. Jos pienen pureskelun ja itsetutkiskelun jälkeen voi taas hymyillä itselleen entistä itsevarmempana ja parempana itsensä tuntijana, niin kappas, itse asiassa onnistui kääntämään tämänkin kokemuksen voimavaraksi! Joskus sitä saattaa jopa päätyä kiittämään sitä tai niitä, jotka alun perin sen pahan mielen aiheuttivat.

Silti toki toivoisin, että meistä kukaan ei purkaisi omaa huonoa itsetuntoaan tai pahaa mieltään muihin, ja kaikki yrittäisivät jakaa muihin ihmisiin kohdistuvan kritiikin mahdollisimman rakentavasti ja hienovaraisesti.

Mutta yhteenvetona: Someen voi hukkua tai sitten voi hyödyntää sieltä saamiaan kokemuksia oppina, jonka avulla paikata omaa laivaa vahvemmaksi, lastata kyytiin lisää ymmrrystä, avoimuutta ja hyvää mieltä tai jopa muuttaa omaa purjehtimissuuntaansa, jos huomaa olevansa vääränlaisella kurssilla.

Ja siihen kannattaa varautua, että myrskyjä ja merirosvoja tulee elämän vesillä vastaan varmasti vielä monet kerrat. Ei anneta niiden kuitenkaan hukuttaa meitä!

Ihanaa viikonloppua <3