Sainpa vihdoinkin tarpeekseni ainaisesta muskelimiesten kuvaamisesta ja päätin siirtyä seurailemaan prätkäkuskien menoa!

No enpä sentään, mutta on hienoa aina vaan laajentaa entisestään omaa repertuaaria ja ottaa haltuun myös muita lajeja kuin ne itselle kaikkein tutuimmat. Ja sitähän tässä onkin tullut viime vuosina paljon tehtyä: olen ollut muun muassa Lontoon olympialaisissa hääräämässä useiden eri lajien parissa sekä niin talvi- kuin kesäuniversiadeissa eli opiskelijoiden olympialaisissa tiedottaja-valokuvaajana, joten sekä kesä- että talviolympialajit ovat tulleet tutuiksi. Lisäksi olen tehnyt yksittäisiä keikkoja eri urheilulajien tiimoilta.

Oma vahvuuteni urheilutoimittajana ja -kuvaajana on mielestäni se, että minulla on toki ikääni nähden jo aika paljon kokemusta ja lisäksi olen kirjaimellisesti naimisissa huippu-urheilun kanssa (Markku) ja harrastanut itse nuorena kilpaurheilua (luistelu) sekä harrastusmielessä monia eri lajeja elämäni varrella, uusimpana nyt voimailu ja leuanveto, jossa myös kilpailen. Lisäksi olen ollut tekemisissä eri lajien huippu-urheilijoiden kanssa jo lukion alusta alkaen, sillä kävin Mäkelänrinteen urheilulukion.

Toisaalta en ole kuitenkaan koskaan ollut mikään erityinen urheilufani tai fanittanut mitään tiettyjä lajeja. Minulle kaikki lajit ovat yhtä arvokkaita, ja menestymistä enemmän kunnioita urheilijoissa heidän asennettaan, elämäntapaansa ja sitä työtä, jonka he ovat valmiita tekemään uransa eteen. Urheilumaailmasta löytyy nimittäin paljon upeita tyyppejä ja mielenkiintoisia tarinoita, eivätkä kaikki niistä koskaan nouse suuren yleisön tietouteen, sillä yleisö – ja suuri osa urheilutoimittajista – on kiinnostunut ainoastaan niistä, jotka menestyvät. Tämä on sääli, vaikkakin toki myös resurssikysymys. Mutta väittäisin, että kuitenkin paljolti kiinni urheilujournalismikulttuurista ja asenteista.

On nimittäin paljon niitä urheilijoita, jotka eivät koskaan tee kunnolla läpimurtoa, mutta joiden tarinat voisivat tarjota ihmisille paljon mielenkiintoista kuultavaa ja luettavaa sekä inspiraationlähteitä. Urheilussa on nimittäin paljon kiinni myös hyvästä tuurista ja siitä, pystyykö keskittymään täysipäiväisesti pelkkään urheilu-uraansa.

Totuus nimittäin on, että tukia riittää yhä harvemmalle, eikä se urheilijan elämä ole aina mitään ruusuilla tanssimista. Dilemma on, että pitäisi menestyä, jotta saisi tukia, mutta jotta pystyisi menestymään, niin täytyisi pysyä myös niin taloudellisesti kuin henkisesti pystyssä – ja siihen tarvitsee sitä ulkopuolistakin tukea.

Mutta takaisin omiin vahvuuksiini. Toimittajana on mielestäni erittäin tärkeää osata olla mahdollisimman puolueeton. Itse en aina kauheasti pidä urheilutoimittajista, sillä kärjistetysti sanoen he ovat kiinnostuneita ainoastaan tiettyjen lajien urheilijoista sekä lisäksi ainoastaan niistä, jotka ovat kerran jossain kilpailussa menestyneet.

Lisäksi en aina ole vakuuttunut siitä, millaista tausta- ja ”tutkimus”työtä urheilutoimittajat tekevät, etenkin jos kyseessä on joku muu kuin ne mediassa suosituimmat valtalajit. Lisäksi on suorastaan järkyttävää, että urheilutoimittajat saavat olla niin räikeitä urheilufaneja. Itse olen vuosien varrella käynyt isonkin kriisin itseni kanssa siksi, että olen naimisissa urheilijan kanssa ja samalla teen mieheni lajin parissa toimittaja-valokuvaajan töitä. Olen todella läpinäkyvä ja itsekriittinen asian kanssa ja en näe siinä enää ongelmaa, vaan olen kasvanut tämän dilemman yli. Mutta sen sijaan kukaan ei puutu siihen tai vaadi läpinäkyvyyttä sen kanssa, millaista faniutta ja suoranaista kaveeraamista urheilutoimittajapiireissä ehkä harrastetaan. Monesti mietin, että pätevätkö tietyt journalistien ammattieettiset ohjeet lainkaan urheilutoimittajiin.

Mutta taas takaisin otsikon aiheeseen. Itse toivon, että voisin omalla työpanoksellani nimenomaan tuoda näkyvyyttä niille lajeille ja urheilijoille, jotka muuten eivät saa niin kauheasti julkisuutta, vaikka sen ansaitsisivatkin.

Tänä vuonna tein sellaisen uuden aluevaltauksen kuin enduro. Olen ollut aikaisemmin kaksi kertaa valokuvaamassa Päijänteen ympäriajoa, joka on legendaarinen kaksipäiväinen endurokilpailu, joka ajetaan joka kevättalvi (jos et tiedä, niin enduro on siis laji, jossa ajetaan prätkillä maastossa).

Tuli aika puskista, kun minut viime vuonna pyydettiin Päijänteen ympäriajon eli tuttavallisemmin Päitsin tiedottajaksi. Otin kuitenkin haasteen kiitollisena vastaan. Ei varmasti myöskään ole lajin kannalta huono asia, että tiedotuksen pariin hyppää joku lajin ulkopuolelta, sillä omasta kokemuksestani tiedän, että myös liiallinen ”sisäpiiriys” ei ole hyväksi tiedotuspuolella. Toivon, että vaikka luultavasti tulen näissä tiedotustöissäni mokailemaan näin aluksi ja olen hieman pihalla monista asioista, niin toisaalta pystyn tuomaan myös uutta freesiä näkökulmaa lajin viestintäpuolelle. Tiedotushommat nimittäin sinällään ovat hanskassa, mutta kaikki lajin sisäpiiritiedot eivät toki vielä. Kiitos ja anteeksi kaikille enduroihmisille siis jo valmiiksi :)

Mutta joka tapauksessa olen todella innoissani tulevan viikonlopun kilpailusta ja tiedotushommastani! Siinä missä Päitsiin osallistuvilla kuskeilla on edessään kova urakka (yli 700 ajokilometriä kahden päivän sisään), niin veikkaan, että itsekin saan vuodattaa jokusen hikipisaran, kun yritän pysyä kärryillä kisan menosta ja tiedottaa siitä kaikille vaativille lajin seuraajille. Iso toiveeni myös on, että saisin johdateltua ihan uusia tyyppejä seuraamaan enduroa, sillä kyseessä on ihan mahtava ja niin henkisesti kuin fyysisesti vaativa laji!

Tähän mennessä Päitsin tiedottajan toimenkuvaani on kuulunut muun muassa virallisten mediatiedotteiden laatimista, tiedotustilaisuuteen osallistuminen sekä kaiken maailman kyselyihin ja viesteihin vastaaminen. Urakan isoin osuus on vastassa tulevana viikonloppuna, jolloin itse kisa käydään.

Tuotan myös sisältöä Päitsin nettisivuille sekä some-kanaviin. Jos enduro on itsellesi ennestään ihan tuiki tuntematon laji, niin kannattaa aloittaa lukaisemalla läpi tämä kirjoittamani artikkeli: Mikä Päitsi on? Siitä voi sitten seuraavaksi siirtyä vaika tähän: Päitsi on yhä enduromiehen pyhiinvaellus

Urheiluruudussakin oli torstaina hauska ennakkojuttu Päitsistä, sen voi katsoa täältä, alkaen kohdasta 2:22. Myös viikonloppuna voi bongata Urkkaruudusta juttua Päitsistä, ja sen jutun kuvaajana onkin sitten eräs M. Vahtila, nimittäin pappani, joka niin ikään kiertää viikonloppuna Päitsiä videokuvaajan roolissa. Isä ja tytär samalla keikalla, aikamoista! :)

On myös ihan hauskaa, että pomppaan aika räikeästi esiin Päitsin muusta toimitsijajoukosta. Noh, ensinnäkin ovathan ne naiset vähemmistössä enduropuolella (Päitsiin osallistuu tänä vuonna peräti yksi naiskuski – hyvä sinä!). Suurin osa Päitsin toimihenkilöistä on sellaisia ”vanhoja pappoja” minun silmissäni, ja heidän silmissä minä taas olen varmasti tällainen ”tytöntyllerö”, mutta veikkaampa, että juuri siksi tästä tulee ihan loistava yhtälö! Minä vietän koko viikonlopun näiden enduroukkojen seurassa ja pääsen oppimaan heiltä lajista paljon, ja he niin ikään saavat minulta tällaisen nykyaikaisen opetuksen siitä, miten tätä viestintähommaa tänä päivänä pyöritetään etenkin netissä ja somessa, joten eiköhän tästä hyvä – ja hauskaa – tule.

Itse voit antaa oman panostuksesi tähän hommaan käymällä tykkäämässä Päitsin facesivusta.

Jos ei muuta, niin sieltä voi viikonlopun aikana bongata vauhdikkaita kuulumisia ja kuvia. Ihan hauskoja kevennyksiäkin sinne välillä eksyy, kuten tämä:

Että tällaisia tunnelmia ja asennetta on mulla luvassa viikonloppuna :D

Markku sen sijaan viettää viikonlopun ”lastenvahtina” hoitamassa Simbaa & Pumbaa ja lauantaina käy vetäisemässä Makian heppujen kanssa myös Method Makia -kurssin Vantaalla.

Ja urheilusta vielä sen verran, että tänään torstaina kävin valokuvaamassa Suomen olympiajoukkueen Rion vaatemalliston lanseeraustilaisuudessa. Siellä oli paikalla joukko ihania urheilijoita, muun muassa A-P Liukkonen & Emilia Pikkarainen, esittelemässä vähän vaatemuotia ja kävin sitten räpsimässä heistä fotoja. Niitä pääset bongailemaan Olympiakomitean facesta täältä.

Perjantaita kaikille!

-Milla

Ps. Artikkelin kuvat ovat viime vuoden 2015 Päitsiltä.