Nettisivut on saatu uuteen kuosiin, ja nyt ne toimivat hienosti mobiililaitteillakin. Työn alla on vielä mm. otsakekuvan uusiminen, kuvagallerioiden laittaminen uuteen uskoon (plus biljoonan kuvan käsittely) sekä syksyn tulevien kurssien & kurssikalenterin julkistaminen. On myös liian monta muutakin ideaa ja esim. blogipostausta, jotka haluaisin tehdä, mutta sopivaa ajanrakoa ei ole vaan vielä tullut eteen…

Yhteen asiaan kuitenkin löytyy aina aikaa – nimittäin treenaamiselle!

Markulle treenaaminen nyt on tavallaan työ itsessään, vaikkakin äärimmäisen huonopalkkainen sellainen. Muussa kuin rahassa mitattuna Markun ”työn” arvo taas on ihan mittaamaton. Eihän elämäntavalleen ja unelmilleen oikein voi hintaa laittaakaan, vai voiko? Mahdollisesti toki, jos haluaa elää törsäillen ja haaveena on rikastuminen. Mutta jos tärkeintä itselle on saada tehdä niitä asioita, joita rakastaa + tuntea, että pääsee toteuttamaan itseään + asettaa etusijalle lähimmäisensä + osaa nauttia siitä, mitä itsellä jo on – sekä ennen kaikkea osaa nauttia MATKASTA kohti haaveitaan, niin ei ole niin väliä edes, että saavuttaako niitä kaikkia koskaan.

Huippu-urheilija & itseään etsivä liikkuja

Markku treenaa tavallisesti parhaimmillaan jopa 25 tuntia viikossa. Hän käy pyörimässä voimistelusalilla jopa kolmena aamuna viikossa ja viitenä iltana/päivänä. Telinevoimistelun kilpailukaudet toki rikkovat treenirytmiä aika pahasti, sillä kisakausi on jakautunut peräti kahteen kauteen, jotka ulottuvat noin suunnilleen maaliskuulta touko-kesäkuulle ja elokuulta loka-marraskuulle. Pitkiä perustreenikausia ei siis hirveästi sinne väliin jää. Tänä vuonna Markun kevään treenikausi venyi peräti heinäkuun alkuun asti, sillä heinäkuussa mies kisasi vielä universiadeissa eli opiskelijoiden olympialaisissa Etelä-Korean Gwangjussa.

Markku Gwangjun kesäuniversiadeissa valmistautumassa omaan kisaansa.

Universiadireissun jälkeen Markku suuntasi melko pian käsivarsileikkaukseen, josta hän toipuu nyt syyskuun alkuun asti. Sen jälkeen hän on päättänyt skipata tällä kertaa syksyn kisakauden kokonaan, sillä syksyllä ei muutenkaan olisi luvassa mitään erityisen tärkeitä kilpailuja. Hän aikoo kerrankin treenata koko syksyn kovaa ja hioa peruskuntoaan ja -taitojaan, jotta olisi tulevana keväänä 2016 entistä kovemmassa iskussa. Keväällä ovat edessä taas uudet EM:t, missä Markulla on mahdollisuus havitella kansainvälistä läpimurtoaan.

Mutta syksyllä on siis luvassa hel***** kovaa reeniä, josta varmasti taltioimme myös jotain treenivideoita. Ja lisäksi Markku aikoo uhrata viikonloppunsa erilaisten kurssien pitämiseen.

Itse olen pyörinyt Markun mukana voimistelusalilla vuositolkulla, mutta touhuni siellä ovat olleet aika päämäärätöntä trampoliinilla pomppimista ja jotain onnetonta käsilläseisonnan harjoittelua ja muuta vastaavaa. Koko aikuisikäni olen kyllä käynyt säännöllisesti (välillä aivan liikaakin) juoksemassa, ja yksi lempiharrastuksistani on edelleen mäki- ja porrasjuoksu. Sen jälkeen, kun lopetin taitoluistelun joskus 15-vuotiaana, olen kyllä sekalaisesti tehnyt vaikka mitä potkunyrkkeilystä ja lumilautailusta balettiin ja ratsastukseen. Vasta syksyllä 2014 löysin kuitenkin sattumalta harrastuksen, johon hurahdin täysin ja joka osoittautui myös maailman parhaaksi tavaksi kietoa minun ja Markun touhut yhteen. Kyseessä on siis tietenkin leuanveto ja sen mukanaan tuoma voimaharjoittelu.

Leuanveto tavoitteellisena harrastuksena

Minulla on nyt ollut keväällä 2014 alkaneesta Ylen leuanvetohaasteestani lähtien käytössäni Athletican tekemä harjoitusohjelma. Treeniohjelmani päätavoitteena on leuanvetotaitojeni kehittäminen silmällä pitäen marraskuun 2015 tulevia toistoleuanvedon SM-kilpailuja. Yhtä tärkeää kuitenkin on, että treenaamiseni on samalla monipuolista – ja ennen kaikkea hauskaa.

Treenaan kyllä tosissani, mutten liian vakavasti. On todella hauskaa, kun on ammattilaisten tekemä treeniohjelma – sen noudattaminen on tavallaan eräänlaista peliä, jossa tavoitteenani on tehdä aina tunnollisesti kaikki treenit ”raksi ruutuun” -periaatteella + teen aina jotain omaa extraa vielä päälle. Yli vuoden kestäneen ns. etävalmennukseni aikana en ole kuin yhden ainoan kerran joutunut jättämään treenejä väliin. Se oli viime toukokuun lopulla, kun olin vähän kipeänä. Muutoin jos on ollut jotain pientä pöpönpoikasta tai olen joutunut skippaamaan jonkun päivän treenit esimerkiksi työkeikan takia, niin olen aina sumplinut siten, että olen saanut treenattua sen päivän satsin esimerkiksi seuraavana päivänä.

Kevään 2014 leuanvetohaaste ja syksyn 2014 roikkumishaaste sytyttivät ja lietsoivat treeni-innostustani.

Tähän reiluun vuoteen on myös mahtunut pari pidempää (4 vkoa ja 3 vkoa) ns. ylimenokautta, joiden aikana olen pitänyt treenilomaa varsinaisesta harjoitusohjelmastani, mutta treenannut kuitenkin omatoimisesti jokusen kerran viikossa. Ensimmäinen tällainen ylimenokausi ajoittui alkuvuoden Brasilian lomamatkallemme. Nimesimme kylläkin tuon lomamatkan nimenomaan ”treenilomaksi”, mutta siellä treenasimme ihan totaalisesti oman fiiliksen mukaan juuri silloin kun huvitti ja juuri niitä liikkeitä, joista eniten tykkäämme.

Näin me lomaillaan!

Elämäni parhaita lomamuistoja on se, kuinka Markku teki rengasvoimaa ”paratiisisaarellamme” Rio de Janeiron osavaltiossa ja minä ähelsin omia leukojani, dippejäni ja vatsaliikkeitäni siinä rinnalla. Tai se, kun treenasimme Rion ”muscle beachillä” hämmästyneiden brassien ihmettelyn alaisena. Niin se vaan nimittäin on, että kun treenaaminen ja liikkuminen on oikeasti elämäntapa ja niistä nauttii, niin ei unelmien loma ole unelmien loma ilman niitä.

Toinen ylimenokausi, jonka aikana pidin taukoa treeniohjelmastani, ajoittui Etelä-Korean universiadireissumme sekä niitä seuraavan Helsingin Gymnaestradan-keikan päälle. Tiesin, että noista kolmesta viikosta oli tulossa koko vuoteni ehkä hektisimmät työviikot, joten halusin ajoittaa ”treenilomani” niiden kohdalle. Toki treenasin noinakin viikkoina, mutta jos muun elämän puolella on tosi hektistä, niin on mukavampaa, jos treenipuolella voi touhuta vähän vapaammin.

Etelä-Koreassa kävin kahden viikon aikana nelisen kertaa kuntosalilla ja lisäksi taisin viitenä päivänä juosta ylös – takaisin alas majoitustalomme portaita. Ne portaat olivat minulle ihan unelma! Yhteensä 29 kerrosta, ja joka kerrosväliin mahtui 18 askelmaa, ja kun parhaimmillaan harpoin ne ylös neljä kertaa putkeen, niin siitä kertyi siis 4 x 522 = 2 088 porrasta! Ne harpoin ylös ja kipitin alas ajassa 35 min. Tosin joinain päivinä riitti ihan yksikin rundi ylös-alas, sillä se koitos yhdistettynä Gwangjun painostavaan ilmanalaan ja tunkkaiseen rappukäytävään riitti jo saamaan kunnon hien ja puuskutuksen päälle. :)

Voimakaksikko Gwangjun universiadien kisakylässä.

Universiadeissa olin siis Olympiakomitean tiedottajana aikavälin 28.6.-12.7. (minun & toisen tiedottajan työn tuloksia voi käydä kurkkaamassa Olympiakomitean sivuilla). Sitä seuraavan viikon 12.-18.7. taas valokuvasin Suomen Voimisteluliitolle Helsingin Gymnaestradassa eli voimistelun suurtapahtumassa. Ja kyllä, suuntasin Helsinki-Vantaan lentokentältä suoraan Gymnaestradan avajaisiin kuvaamaan tuolloin sunnuntaina 12.7. Kun kone laskeutui klo 14 aikoihin, ja avajaiset alkoivat klo 16 Olympiastadionilla, niin hyvinhän siinä ehti, kun oli isä kuskaamassa kentältä suoraan keikalle.

Gymnaestrada-viikolla kuvauspäivät venyivät useana päivänä 10-12 -tuntisiksi. Sillä viikolla jätin voimatreenit kokonaan väliin, enkä käynyt lenkilläkään. Joka päivä tosin pyöräilin 20-30 km kotoa kaupungille ja kuvauspaikalta toiselle.

Sateesta viis, matkat kuvauskeikoille taittui Gymnaestradassa fillarilla!

Vakavaa se Gymnaestradan taltioiminen… :D (foto by mysterious photographer)

(foto by mysterious photographer)

Kun Gymnaestrada ja sen myötä koko kolmen viikon urakka oli ohi, niin maanantaina 20.7. ei mitenkään olisi jaksanut mennä treenaamaan leukoja, olo oli sen verran nuutunut ja väsähtänyt. Siinä vaiheessa kun ”treeniloma” oli siis ohi, niin olin henkisesti muuten ihan loman tarpeessa. Mutta kun maanantaina sitä vaan pakotti itsensä treenaamaan, niin kummasti tiistaina olo oli jo paljon parempi – niin hyvä, että päätin lähteä ”pienelle lenkille”, ja kuin huomaamattani olin juossut 22 km! Minulle se on paljon, sillä vaikka lenkkeilen säännöllisesti, niin juoksen yleensä vain sellaisia kymmenisen kilometrin mittaisia lenkkejä. Yli viikon mittaisen lenkkeilytauon jälkeen (fillarointi työkeikoillehan ei ole kovin raskasta :) ) jalat juoksivat kuin itsestään, ja viikon mittaan leuanveto ja punttien nostelukin alkoi taas maistua.

Nyt parhaillaan olemme Markun kanssa mökillä – tavallaan lomalla, tavallaan töissä (kuten meidän kohdalla kuvio yleensäkin menee). Minulla on iso määrä valokuvia vielä työn alla, ja lisäksi suunnittelemme syksyn kurssejamme ja aikataulujamme (ja minun pitäisi hoitaa rästiin jääneitä opiskeluasioitakin). Samalla kuitenkin nautimme yhdessä mökkeilystä ja kesästä, ja minä meidän ”mökkigymillä” treenailusta. Ainoa ikävä asia tällä hetkellä on, ettemme voi treenata yhdessä, sillä Markku tosiaan joutuu pitämään treenitaukoa toissaviikolla leikatun käsivartensa takia. Onneksi ”korvikkeena” hän parhaillaankin on tuolla ulkona isäni kanssa väsäilemässä uutta kaivon kantta, molemmat innostuneina kuin mitkäkin pikkupojat… Mut on aivan totaalisesti unohdettu tänne mökkiin läppärini ääreen, mutta kaipa kohta itsekin suuntaan ulos ja mökkimme ladolle keikkumaan omia leuanvetojani sun muita voimistelurenkaillamme. Ja illemmalla tietysti grillataan ja saunotaan!

Meidän mökkigymin varustusta…

Jossain seuraavista postauksistani voisin kertoa, mitä juttuja perus ”mökkigym”-treenini sisältää. Sitä odotellessa – nauttikaa kesästä ja liikkumisesta :)