Leuanvetoharrastukseni sai alkunsa noin kolme vuotta sitten. Olin tekemässä Ylen Urheiluruutuun juttua lisäpainoleuanvedon SM:eistä. Olin vaikuttunut, mutten niinkään raavaiden miehien suorituksista, vaan siellä kilpailleiden naisten. Silmissäni he olivat ihan tavallisen näköisiä eri ikäisiä naisia, mutta heissä oli uskomattomasti voimaa! Itse en ollut koskaan vetänyt yhden ainottakaan leukaa, mutta heidän esimerkistään inspiroiduin ja aloitin leuanvetohaasteeni – ja sille tielle jäin.
Ja hyvä että jäin, koska tässä vuosien varrella olen tutustunut uskomattomiin naisiin ja käsitykseni naisissa piilevästä voimasta on laajentunut ihan uusiin sfääreihin. Minua on myös aina kiehtonut suuresti sellainen ulkonäön ja sisimmän välinen ristiriita. Ihminen ei aina ole sitä, miltä päälle päin äkkiseltään näyttää.
Mutta antaa nyt muiden supernaisten kertoa, miten he päätyivät leuanvedon pariin. Ääneen pääsevät tässä jutussa poliisi, lypsykarjatilan emäntä, liikunnanopettaja, opiskelija sekä liikunnanohjaaja. Ikähaitari on useamman kymmentä vuotta.
Tässä alla on neljä kysymystä, joihin he kaikki vastaavat, ja on kyllä niin hyviä ja inspiroivia vastauksia, että toivottavasti ne innostavat monet muutkin naiset löytämään omat voimansa!
1. Kuka olet, mitä teet ja millainen on liikunta-/urheiluhistoriasi?
2. Miksi innostuit leuanvedosta (tai jostain muusta voimailusta, jos leuanveto ei ole ykköslajisi), mitkä ovat tavoitteesi ja mikä saa jatkamaan?
3. Mitä sana voima sinulle merkitsee?
4. Miksi ja miten innostaisit muitakin naisia mukaan voimailun/leuanvedon pariin?
Irina Laasala (kuvassa yllä, lisäpainoleuanvedon Suomen cup 2017, Seinäjoki)
1. Olen Irina. Leuanvetäjä, nainen, äiti, lainvalvoja ja paljon muuta monesta muusta kategoriasta ja monilla adjektiiveilla. Aiempaa urheilumenestystä on tullut avantouinnista – niissä kisoissa menestykseen riitti minuutin treenit viikossa :)
2. Leuanvetohullutus lähti kuukausittaisena toistokotikisana käyntiin. Jossain kohtaa – lasten roikkuessa jaloissa – huomasin olevani lahjakas :P ja samana keväänä kilpailin lisäpainokisoissa. Tavoitteena on parantaa omaa tulosta, ja vielä jonain päivänä se 40 kg nousee!
Tällä hetkellä suuri osa liikunnastani on kehonpainolla pelleilyä päällä seisonnasta rengastrapetsiin. Kaikenlaisen treenaamisen suurin arvo onkin siinä, että se on itsessään kivaa. Harrastuksen tarkoitus on kuitenkin viihdyttää itseä ja laskea stressitasoa. Sitä olen paljon pohtinut, mikä saa kisaamaan ja varsinkin valmistautumaan kisoihin. Kisafiilis, menestys, kannustus, tulosten kehittyminen, ehkä… Ja sitäkin vikaa on, että keho ja mieli väsähtää ilman treenejä, onko se sitten jonkin sortin riippuvuutta..
3. Voima on massa kertaa kiihtyvyys – vaikka onhan se tahdon osuuskin ihmisellä myönnettävä. Eli sitä, että mummona jaksaa itse kantaa kauppakassinsa, vaikka laittaisi ruokaa kolmelle sukupolvelle.
4. Monesti olen huomannut, että innostus leuanvetoon(kin) on näemmä tarttuvaa. Roikkuminen on kuulemma terveellistä, ja ihminen teki virheen puusta laskeutuessaan :) Kokeilemisen arvoista. Tervetuloa myös kisaamaan! Vaikka ollaankin yksilölajin harrastajia, niin usein tuntuu kuin oltaisiin joukkue :)
Irinan Instagram: @irinalaa
Heli Heikkinen (kuvassa yllä, toistoleuanvedon SM 2016, Salo)
1. Mä olen Heikkisen Heli. Oon viiskymppinen lypsykarjatilan emäntä Vesivehmaalta ja harrastan kilpaleuanvetoa. Urheilu ja ylipäätään liikunta on kuulunut mun elämään ihan penskasta alkaen.
Kouluaikana harrastin talvisin hiihtoa ja suurimmat kisat, missä tuli oltua, olivat maakunnalliset Hopeasompakisat. Kesäisin sitten kilpailin yleisurheilussa (lähinnä 800 m ja keihäs) ja maastojuoksussa. Naapureiden penskojen kanssa tuli potkittua palloa silloin, kun ei ollut yleisurheilutreenejä tai kisoja. Tästä sitten virisi into tohon futikseen, ja yläasteen loputtua liityinkin Lahden Kuusysin naisten jalkapallojoukkueeseen. Hiihto ja yleisurheilu jäivät taka-alle ja futiksesta tuli mun ykköslaji 80-luvun puolivälissä. Seurat mitä tuli edustettua olivat Kuusysin ja Tampereen Ilves.
Ensimmäiset pari vuotta tuli pelattua I-divarissa ja sen jälkeen SM-sarjassa. Futisura kesti 90-luvun alkupuolelle. Vuonna -08 tuli tehtyä come back futikseen, kun Lahdessa aloitti Lahden Kortteliliigan mimmiliiga. Mimmiliigassa meni muutama vuosi kunnes innostuin kokeilemaan vieläkö tällainen reilu nelikymppinen muija pärjäisi naisten 4-divarin peleissä. Pari vuotta tulikin sitten tahkottua noita oikeita sarjapelejä ja ihan hyvin sitä vielä tuntui olevan vanhat taidot tallella ja jopa riittävän nuorempia likkoja vastaan. Nyt viimeset kolme vuotta olen panostanut tohon leuanvetoon ja futista on tullut pelailtua vain kesäisin Kortteliliigassa.
2. Jo futis aikana tuli tehtyä talvisin punttisaliharjoittelua, ja tykkäsinkin siitä kovasti. Nyt kun elämä on täällä maatilalla, niin työajat ovat mitä ovat ja kun tuli mahdollisuus hommata omaan kotiin noita kuntoiluvälineitä, niin siitä se innostus sitten alkoi. Leuanvetotangon sain joululahjaksi jouluna 2013 ja hetihän sitä piti kokeilla. Ensimmäisellä kerralla sain 5 leukaa vedettyä ja 5 kilon lisäpainollakin meni yksi. Netistä sitten etsin treeniohjelman, millä niitä leukoja saisi enemmän, ja samalla tuli törmättyä Suomen leuanveto ry:n nettisivuille, josta selvisi, että tässä lajissahan kilpaillaankin. Innostus leuanvetoon sai näin alkunsa.
Mun tavoitteet leuanvedossa ovat pyrkimys parantaa omaa ennätystä seuraavasa kisassa niin lisäpainoleuanvedossa kuin myös toistoleuanvedossa. Nykyiset ennätykset mulla ovat lisäpainoleuanvedossa 42 kg ja toistoleuanvedossa 35 leukaa. Toinen tavoite johon mulla on suuri intohimo on pystyä vetämään 100 kilon leuka eli oma paino + lisäpaino = 100 kg.
Ainakaan vielä omat rajat eivät ole tulleet vastaan, vaan joka vuosi sitä kehitystä on ainakin pikkasen tullut lisää. Tämä onkin saanut tän innostuksen jatkumaan ja halun treenata lisää.
3. Voima merkitsee mulle niin henkistä kuin fyysistä kovuutta. Voima on myös mielen lujuutta ja kehon hallintaa.
4. Omalla kohdallani hyvästä fyysisestä kunnosta on erittäin suuri hyöty työssä jaksamisessa ja uskonkin, että monen muunkin kohdalla asia olisi näin. Treenatessa pystyy myös totaalisesti unohtamaan työn ja kaiken muunkin arkielämän.
Kilpailut ovat sitten ihan oma maailmansa. Ainakin näissä meidän leuanvetokisoissa vallitsee todella hyvä ja kannustava ilmapiiri, jossa saa erittäin hyvän mielen pitkäksi aikaa ja tietysti sitä motivaatiota treenata lisää. Rohkeasti vaan mukaan, jos yhtään on intoa kilpailemiseen.
Soila Saarnio (kuvassa yllä, lisäpainoleuanvedon Suomen cup 2017, Seinäjoki)
1. Olen Soila Saarnio, 48 vuotta ja koulutukseltani liikuntatieteiden maisteri. Olen toiminut liikunnanopettajana vuodesta 1998 lähtien. Olen koko ikäni harrastanut liikuntaa ja urheilua eri muodoissa. Liikunta on minulle paitsi työ niin myös harrastus ja elämäntapa.
Leuanvetotaitoni taitaa olla peräisin telinevoimistelusta, jota harrastin alakouluikäisenä useamman vuoden. Taitoni ei kuitenkaan riittänyt siinä lajissa pitkälle, mutta hyvän pohjan elinikäiseen liikkumiseen sain niiltä ajoilta. Telinevoimistelun lisäksi olen harrastanut useita eri pallolajeja, uintia, yleisurheilua, suunnistusta ja monia muita liikuntalajeja lähinnä omaksi ilokseni. Olen myös oman työn ohella toiminut ryhmäliikunnanohjaajana toistakymmentä vuotta ja pitänyt itseni ajan tasalla uusista liikuntatrendeistä liikunnan kaupallisella puolella. Tällä hetkellä ohjaan muutaman tunnin sisäpyöräilyä viikottain.
2. Leuanvedosta innostuin vasta muutama vuosi sitten, kun voitin eräillä messuilla leuanvetokisan. Samoihin aikoihin kuulin, että omalla treenisalillani oli tulossa leuanvetokisa. Niinpä ryhdyin siihen harjoittelemaan. Salilla oli ohjaaja, joka tiesi kertoa että leuanvedossa järjestetään SM-kisoja ja kannusti minua mukaan. Tutustuin SLRY:n sivuihin ja innostus heräsi.
Alkuun ajattelin, että kun pääsen yli 50-vuotiaiden sarjaan ja säilytän nykyisen tasoni niin sitten pääsen SM-mitaleille. Nyttemmin harjoittelen vain itseäni vastaan ja mitalit ovat ihan toissijainen tavoite. On ollut todella mahtavaa seurata omaa kehittymistä ja voiman lisääntymistä. Tämä vuosi on ensimmäinen kisavuoteni ja takana vasta ensimmäiset kisat. Kilpailuista jäi todella hyvä maku: kaikki naiset kannustivat toisiaan ja olivat iloisia toisten onnistumisista.
Myös ammatillisessa mielessä matka kohti leuanvedon SM-kisoja on ollut palkitsevaa. Olen päässyt kokeilemaan omia valmennusoppejani tekemällä itse omat harjoitusohjelmani. Kävin viime vuonna Milla Vahtilan naisten leuanvetokurssin, josta sain hyvät tiedot alkuun pääsemiseksi. Olen lukenut paljon ammattikirjallisuutta ja tutustunut mm. Juha Hulmin, Timo Haikaraisen ja muiden liikuntatieteilijöiden valmennusoppeihin. Näiden pohjalta olen rakentanut itselleni harjoitusohjelmat ja päässyt harrastuksessani hyvään alkuun. Vaikeinta on säilyttää maltti ja olla harjoittelematta liikaa. Tässä iässä palautumiselle on annettava aikaa.
3. Voima on kaiken elämisen edellytys. Tarvitsemme voimaa ihan joka asiaan: hengittämiseen, liikkumiseen, tasapainoon ja mitä ikinä tahansa teemmekin. Myös pienemmällä voimalla selviää, mutta hyväkuntoisena jaksaa paremmin ja omaa paremman toimintakyvyn, jolla on taas monia hyötyjä terveyteen.
Kun ikää tulee lisää niin lihakset surkastuvat ilman voimaharjoittelua. On ollut mahtavaa omalla kohdallani huomata, että vaikka 50 vuotta nyt lähestyy niin maksimivoima vain kasvaa säännöllisen voimaharjoittelun myötä. Myös nopeusvoima ja kestovoima on treenaamisen myötä lisääntynyt ja olo omassa kehossa lihasten myötä parantunut.
4. Työssäni yksi tärkeä tehtävä on innostaa ja kannustaa nuoria liikkumaan ja huolehtimaan omasta fyysisestä kunnostaan. Liikunnan merkitys ihmisen hyvinvoinnille on tutkitusti suuri. Minulle on ihan sama mistä liikuntalajista nuori innostuu, kunhan tämä löytää itselleen mieluisan tavan liikkua.
Tutustumme koululiikunnassa hyvin monipuolisesti eri liikuntamuotoihin ja -lajeihin. Myös leuanveto on mukana liikuntatuntien ohjelmissa. Karakallion koulussa joka ikinen tyttö osaa vetää leukoja. Leuanvetoja skaalataan tarpeen mukaan: osa käyttää kuminauhoja avukseen, osa vetää ilman, mutta jokainen saa kokemuksen leuanvedosta ja tietää miten kehittyä.
Olen hankkinut oppilaiden välituntikäyttöön leuanvetotangon koulun käytävälle ja koitan innostaa ja kannustaa oppilaita vetämään leukoja myös välituntisin. Muutama opettajakin on tänä vuonna vetänyt elämänsä ensimmäiset leukansa.
Nykyinen istuva elämäntyyli ja etukumarassa työskentely aiheuttaa monille ryhtiongelmia. Leuanveto on yksi parhaimmista liikkeistä, joka kuormittaa monipuolisesti yläselän lihaksia ja näin ollen säännöllisesti tehtynä parantaa ryhtiä. Jo pelkkä tangossa roikkuminenkin on hyväksi selän ja olkanivelten hyvinvoinnille ja käsivarsienkin lihakset saavat harjoitusta. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa leuanvetoa!
Anne-Elina Kinnunen (kuvassa yllä, toistoleuanvedon SM 2016, Salo)
1. Olen Anne-Elina Kinnunen, 24 vuotta ja opiskelen fysiikan ja matematiikan opettajaksi. Lapsena harrastin ratsastusta, mutta 14-vuotiaana aloitin nyrkkeilyn, jossa kilpailin 19-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen kävin jonkin verran salilla ja crossfittaamassa, missä huomasin, että yläkropan voima kehittyy minussa todella nopeasti, mikä on varmaankin nyrkkeilytaustan ansiota.
Nyt kilpailen leuanvedon lisäksi penkki- ja voimapunnerruksessa, ja lajit tukevat mielestäni toisiaan aika mukavasti. Minua valmentaa kokkolalainen huippuvoimanostovalmentaja Mats Finne, jolle olen aiheuttanut harmaita hiuksia lajivalinnoillani joiden vuoksi hänkin on joutunut perehtymään leuanvetovalmennuksen saloihin :D
2. Leuanvedosta innostuin koska se vain on ihan kuningasliike! Yksinkertainen perusliike. Leukoja voi vetää missä ja milloin vain, vaikka puun oksasta!
Leuanvetokilpailuihin minut houkutteli kaverini Jyrki Eriksson, joka näki minussa potentiaalia. Penkkivalmennukseen minut taas bongattiin salilta.
Pyrkimyksenäni on tietenkin joka kilpailuissa saada parannettua omia ennätyksiäni. Tulevat kilpailut itsessään toimivat motivaattoreinani ja heikkoina hetkinä jatkamaan pakottaa valmentajan sanelema treeniohjelma, johon olen sitoutunut. Myös naisleuanvetoyhteisö on mahtava tuki ja kannustin!
Tälle vuodelle asettamani konkreettiset tulostavoitteet ovat yksinkertaiset: 100 kiloa penkistä ja 30 leukaa!
3. Mitä sana voima sinulle merkitsee?
Voima on tuonut minulle itsevarmuutta ja itseluottamusta. Voima auttaa minua pärjäämään ja selviämään erilaisista elämän heittämistä haasteista, sekä henkisistä että fyysisistä.
4. Miksi ja miten innostaisit muitakin naisia mukaan voimailun/leuanvedon pariin?
Voimailuharrastus tuo mukanaan jaksamista arjessa ja ennen kaikkea se edistää psyykkistä terveyttä, mieliala paranee ja mahdolliset aggressiot ja paineet saa purettua rautaan.
Erityisesti naisilla yläkropassa on usein vähemmän voimaa verrattuna alakroppaan. Leuanveto on loistava yleisliike tilanteen korjaamiseen. Aloittaakseen leuanvedon ei todellakaan tarvitse pystyä vetämään yhtäkään leukaa, koska harjoittelun voi aloittaa erilaisia apuvälineitä/osaharjoitteita käyttäen.
Ruotuväki-lehden juttu Anne-Elinasta (sivu 32)
Joanna Ahonen (yllä olevassa kuvassa keskirivissä kolmas vasemmalta/hihaton toppi, toistoleuanvedon SM 2016, Salo)
1. Olen Joanna Ahonen, 36-vuotias tankotanssi- ja ryhmäliikuntaohjaaja. Keväällä 2011 sain inspiraation alkaa tehdä kotona HIIT-treenejä, minkä myötä sitten innostuin liikunnasta enemmänkin. Teini-iästä kolmekymppiseksi en satunnaisia aloittamisyrityksiä lukuun ottamatta juurikaan tehnyt mitään liikunnallista. Kesällä 2011 aloitin myös salitreenit ja syksyllä eksyin myös tankotanssin pariin. Vuonna 2015 aloin ohjata tankotunteja ja ryhmäliikuntaa.
2. Leuanveto kuului tietenkin olennaisena osana sekä jo näihin kotona tehtyihin HIIT-treeneihin että salitreeniin. Ei se kuitenkaan mitään uutta ollut, sillä meillä oli lapsuudenkodissa leuanvetotanko, jolla opettelin jo nuorena vetämään leukoja.
Leuanvetoharjoittelun myötä tulleesta lapojenhallinnasta ja voimasta on ollut todella paljon hyötyä tankotanssissa. Kun aloittelevat tankoilijat kysyvät parasta oheistreeniliikettä, mainitsen leuanvedon. Itsensä ylittäminen ja itsensä yllättäminen innostavat minua treenaamaan.
3. Voima on olennainen osa sitä kokonaisuutta, jonka avulla saa tehtyä asioita kehollaan.
4. Leuanveto on niin kokonaisvaltainen ja hyödyllinen liike, että mielestäni sen yksinkertaisesti tulee kuulua jokaisen perustreeniin. Me leuanvetäjänaiset innostamme muita naisia varmasti joka kerta kun vedämme saleillamme tai muilla julkisilla paikoilla leukaa.
Ohjatessani HIIT- ja kahvakuulatreenejä opetan ihmisille leuanvetoa puolapuissa negatiivisesta leuanvedosta aloittaen. Toivon että se antaa ihmisille rohkeutta alkaa harjoitella lisää. Me naiset pystymme enempään kuin uskommekaan!
Yllä olevassa kuvassa naisvoimaa helmikuun 2017 lisäpainoleuanvedon Suomen cupista Seinäjoelta.
Kuva yllä on toistoleuanvedon Suomen cupista 2016 Kauhavalta.
Viimeinen kuva on toistoleuanvedon SM:eistä 2015 Jyväskylästä.
Kiitos, supernaiset vastauksistanne!
Meillä on facebookissa sellainen Naisleuanvetäjät & -kehonpainoilijat -ryhmä, johon ihan jokainen on tervetullut liittymään mukaan. Ei tarvitse olla leuanvetäjä, vaan pelkkä innostus riittää – tai miksei sen puutekin, koska innostustahan sieltä ryhmästä voi nimenomaan tulla hakemaan :)
Vahvaa viikkoa, naiset!