Telinevoimistelun ihmeveteraanit
Telinevoimistelijamiesten uran huippuvuodet sijoittuvat pääasiassa 20-30 ikävuoden väliin. Naisilla ura on monesti ohi jo alle 25-vuotiaana. Vaikka telinevoimistelu on fyysisesti äärimmäisen vaativa laji, niin silti löytyy myös ”ihmemiehiä ja -naisia”, jotka voimistelevat huipputasolla vielä paljon vanhempinakin.
Bulgarialainen Yordan Yovchev (s.1973), venäläinen Oksana Chusovitina (s.1975) ja norjalainen Espen Jansen (s.1968) ovat vuosikausia lyöneet laudalta maidensa nuoremmat voimistelijatulokkaat. Nähtiinpä Yordan ja Oksana myös Lontoossa, missä he kumpikin edustivat maitaan jo kuudennetta kertaa olympiatasolla.
Pian 44 vuotta täyttävä Espen on sen sijaan pitänyt hallussaan Norjan maajoukkuepaikkaa jo vuosikaudet. MM-edustuksia hänellä on takanaan jo 14. Miten miehen keho ja mieli ovat kestäneet voimistelun parissa jo yli 35 vuotta?
”Nautin siitä, kun voin viedä kehoni äärirajoille ja tehdä asioita, joita normaali-ihmiset eivät voi”, mies toteaa huvittuneena. Miehen keho onkin yhä huippukunnossa, eivätkä pienet kivut ole häntä kukistaneet.
Espen nauttii yhä edelleen voimistelun haasteellisuudesta, uusien asioiden oppimisesta sekä esiintymisestä ja kilpailemisesta. Hän jos joku on esimerkki ihmisestä, jolle voimistelu on kuitenkin myös enemmän kuin vain menestystä – nimittäin kokonainen elämäntapa.
Voimistelu elämäntapana
Espen vakuuttaa, ettei hänen koskaan ole tarvinnut luopua mistään voimistelun tähden. ”En ole ikinä tosissani uhrannut kaikkeani voimistelulle tai yrittänyt olla maailman paras”, hän toteaa. ”Olen aina elänyt täysipainoista elämää kaikin puolin ja tehnyt niitä asioita, joita olen halunnut.”
Kaikesta huolimatta mies on menestynyt voimistelussa etenkin kansallisella tasolla. Tämä on vaatinut häneltä kovaa treenaamista, jonka hän on rytmittänyt kausiluontoisesti. ” Olen myös aina taktikoinut opiskelujen ja työelämän suhteen siten, että olen voinut yhdistää ne voimistelu-urani kanssa”, hän paljastaa.
Vaimo ja neljä lasta ovat vieneet osansa Espenin ajasta. ”Kun perustin perheen, niin yritin lopettaa voimistelun, mutta loppujen lopuksi en pystynyt siihen”, Espen toteaa nauraen. Identiteetiltään mies on voimistelija, ja onnekseen hänen ei ole tarvinnutkaan tästä luopua. ”Perheeni on aina tukenut minua ja ollut ylpeä urastani. On toki tärkeää, että olen osannut tasapainottaa aikani perheeni ja urani välillä.”
Espen on todiste siitä, että huippuvoimistelija voi elää täysillä kaikilla elämän osa-alueilla. Kyse on ennen kaikkea suhtautumisesta. Jos voimistelu on juurtunut osaksi ihmisen elämäntapaa ja identiteettiä, niin on selvää, että se antaa enemmän kuin ottaa.
Voimistelu ei välttämättä aina vie maailmanmestariksi asti, mutta sen anti ihmiselle saattaakin olla jotain aivan muuta. Miten olisi esimerkiksi onnellisuus ja antoisa elämä?
”Olen saanut elämäntäydeltä upeita kokemuksia ja tavannut vuosien varrella paljon hienoja ihmisiä”, Espen vahvistaa. ”Olen kiitollinen, jos voin omalla esimerkilläni inspiroida ja tukea muita ihmisiä, joilla on suuria tavoitteita.”
Edes ikä ei voi viedä mieheltä hänen identiteettiään, ja toisaalta voimistelu auttaa ylläpitämään omaa elämänasennetta. ”Koen yhä edelleen oppivani joka päivä uusia asioita ja toivon, ettei se tunne ikinä katoa”, Espen summaa.
Alun kysymykseen palaten: miten mies siis on kestänyt voimistelun parissa jo 35 vuotta?
Kysymys lieneekin, että miten hän enää kestäisi ilman voimistelua. 
Aika näyttää, nähdäänkö tämäkin mies keikkumassa telineillä vielä nelikymppisenä.