Huippu-urheilussa on tottakai aina riskinsä, ja kaikki äärimmilleen viety on epäterveellistä.

Mutta siihen on mielestäni tyhmä vedota aina, kun jotain lajeja kritisoidaan.

Tänään keskiöön on taas noussut fitnessurheilun kritisoiminen, kun urheilulääkäri Pippa Laukka on äänessä Hesarin jutussa. Todella hyvä artikkeli, vaikka itseäni vähän järkyttääkin kyseisen lääkärin tausta ja se, että lääkärinä ja äitinäkin hän on vielä sairastanut bulimiaa. Mutta tällä hetkellä hän tuo kyllä tosi hyvää näkökantaa artikkelin aiheeseen eli kannattaa ehdottomasti lukea se!

Mutta siis siitä urheilemisen epäterveellisyydestä.

Siinä missä monissa muissa urheilulajeissa lajin päätavoitteena on kehittää omat kyvyt, kuten taidot, kestävyys, voima, räjähtävyys, tekniikka, tms. äärimmilleen, niin mikä on fitnesslajeissa se perimmäinen tavoite?

Kehittää kroppa sellaiseksi, että se NÄYTTÄÄ mahdollisimman hyvältä ja terveeltä, vaikka todellisuudessa se ei sitä olisi.

Eikö jo lähtökohtaisesti tässä ole aika iso ero, kun vertaa lajia moniin muihin urheilulajeihin, joissa kuitenkin se fyysinen ja henkinen suorituskyky on keskiössä, ei oma perse ja hauis?

Okei, no, aika harva fitnessiä harrastava kuitenkaan tähtää kilpailemiseen. Mutta toisaalta väittäisin, että fitnessin harrastaminenkin ilman kilpailuaikeita tai jopa ihannoiminenkin voi olla ihan yhtä lailla epäterveellisempään kuin mitä muiden urheilulajien harrastaminen on.

Harrastajathan nimittäin kuitenkin poimivat esimerkkiä monesti niistä lajinsa huippu-urheilijoista. He eivät vain vie traanaamistaan yhtä äärimmillleen kuin he, jotka kilpailevat tosissaan.

Siten siinä missä kestävyysjuoksu urheilulajina voi mennä epäterveellisyyden puolelle, niin harrastusmielessä pitkien matkojen juokseminen voikin lisätä terveyttä ja hyvinvointia. Sama pätee esimerkiksi vaikkapa jalkapalloon, balettiin, kamppailulajeihin, uintiin, ihan kaikkeen. Kaikesta tulee epäterveellistä, kun sen vie äärimmilleen, mutta kohtuudella harrastettuna ne usein edistävät terveyttä.

Mutta entä fitnessin harrastaminen? Noh, jos siinä esikuvana on joku tietty kehonkuva, niin sehän tarkoittaa, että koko harrastus on lähtökohtaisesti todella ulkonäkökeskeistä.

Lisäksi ”terveellinen” syöminen kuuluu fitnessiin erittäin oleellisena osana – väittäisin, että se on enemmän keskiössä kuin monissa muissa urheilulajeissa. Ja jo ihan sen takia lajissa on isommat riskit suistua yliterveelliseen syömiseen tai jopa syömishäiriön suuntaan, koska ne nyt vain ovat paljon enemmän esillä siinä kuin muissa lajeissa.

Ja mitä enemmän punainen lanka kietoutuu ulkonäön varaan, sitä enemmän se kalvaa henkistä puolta, sillä ulkonäköhän ei ole mikään absoluuttinen mitattavissa oleva asia, vaan ”kauneus on katsojan silmissä”. Toisin sanoen ulkonäkö on aika psyykkinen juttu.

Ja mitä enemmän psyyken varassa oleva asia on kyseessä, sitä helpommin siitä mielestäni on riski suistua sairaalloisuuden puolelle.

Uskaltaisin siis väittää, ettei moni urheilulaji ole läheskää niin ”kokonaisvaltaisen epäterveellistä” kuin fitnesslajit, sillä niissä juurikin tuo ulkönäkö- ja syömispuoli ei ole kuitenkaan niin suuressa keskiössä. Toki monet muutkin urheilulajit voivat ajaa ihmiset vaikkapa syömishäiriöön, mutta jos nyt ajatellaan kuitenkin riskejä, niin joissain lajeissa ne ovat suuremmat kuin toisissa.

Lisäksi toki eri lajit vetoavat erilaisiin ihmisiin, ja ulkonäköpainoitteiset kenties vetoavat heihin, jotka jo muutenkin ovat taipuvaisia perfektionismiin oman ulkonäkönsä suhteen.

Itse olen aikoinaan harrastanut esimerkiksi muodostelmaluistelua koko kouluikäni. Siellä en koskaan kuitenkaan kokenut erityistä painostusta tai stressiä ulkonäön suhteen. En myöskään baletissa tai tanssissa, joita niin ikään harrastin alle täysi-ikäisenä paljon.

Toki juurikin noissa lajeissa on myös isot riskit, sillä tietty ulkonäkö ja ruumiinrakenne on niissäkin suotava, mutta niiden lajien harrastamista helpottaa kuitenkin se, että niissä kuitenkin kehitetään ensisijaisesti taitoa, eikä ainoastaan sitä ulkonäköä.

Toisaalta omaa kriittisyyttäni fitnessiin – tai ei niinkään edess fitnessiin, mutta ennen kaikkea ULKONÄKÖLÄHTÖISEEN HARRASTAMISEEN – lisää myös se, että olen koko aikuisikäni seurannut aitiopaikalta telinevoimistelua. Telinevoimistelussakin omat riskinsä, etenkin loukkaantumis- ja vammariskit ovat todella suuret, mutta esimerkiksi syömishäiriöihin en ole tämän liki kymmenen vuoden aikana törmännyt.

Ja kaiken kaikkiaan kun tätä nykypäivän touhua seuraa, niin telinevoimistelijat, niin kilpailijat kuin harrastajat, ovat mielestäni paljon enemmän terveyden perikuvia kuin fitnessurheilijat tai fitnessin harrastajat. Heillä kun keskiössä on lajitaitojen kehittäminen, eikä se ulkonäkö.

Huvittavaa tässä on vieläpä se, että vaikkei se ulkonäkö ole telinevoimistelussa keskiössä, niin kaupan päälle he ovat ainakin minun silmissäni paljon paremmassa – ja tarveemmässä – kunnossa kuin mitkään fitnesslajin urheilijat tai harrastajat. Silti he eivät väitä, että ovat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edustajia tai mitään muutakaan vastaavaa, vaan keskittyvät olennaiseen, eli oikeasti siihen urheilemiseen tai liikunnan harrastamiseen. Ulkonäkö tulee ihan kuin kaupan päälle.

Ja siinä juurikin on mielestäni koko pointti. Kun puhutaan terveellisyydestä ja hyvinvoinnista ja liikunnasta ylipäätänsä, niin miksi sen täytyy olla niin kauhean ulkonäkölähtöistä? Siinä juurikin kaikki menee vikaan! Eihän niiden luistelijoiden, balettitanssijoiden ja telinevoimistelijoidenkaan kohdalla kannata ihailla vain heidän ulkonäköään, vaan heidän taitojaan ja osaamistaan ja ne ovat ne, jotka innostavat myös ihmisiä liikkeelle.

Valitettavasti lajeissa, joiden päämotiivi on se ulkonäkö, ei voi oikein ihailla heidän taitojaan tai muuta vastaavaa. Toki heidän päättäväisyyttä ja itsekuria voi ihailla, mutta eikö silti harrastajalle olisi terveempi ja mieluisampi vaihtoehto löytää motiivinlähde jostain vähän muunlaisesta, kuten juurikin niiden taitojensa kehittämisestä? Ainakin siihen itse haluan kannustaa ihmisiä ja hyvä ulkonäkö tulee sitten siinä tekemisen ja uuden oppimisen sivussa, jos on tullakseen.

Nyt joku varmasti taas kerran sanoo, ettei minulla ole oikeutta kritisoida fitnessiä, koska en ole sitä itse harrastanut. Ja tämän on aina mahtava argumentti, toisin sanoen, että mitään, mitä itse ei ole kokenut, ei saa kritisoida.

Tästä äärimmäinen esimerkki on mielestäni fitnessin lisäksi puhtaasti syömishäiriöt. Enhän minä, joka en ole syömishäiriöstä kärsinyt, voi siitä kirjoittaa tai olla jotain mieltä.

Mutta tässä samassa ulkonäköpaineiden täyttämässä yhteiskunnassahan me kaikki elämme, joten miksei joskus ajatella niin päin, että ehkä se, jonka on paineista huolimatta onnistunut välttyä sairastumasta, voisikin olla ihan hyvä kommentoimaan ennemmin kuin se, joka ei ole paineiden alla kestänyt?

Erilaiset selviytymistarinat toki kiinnostavat, mutta tuntuu hurjalta, että aina nostamme jalustalle ne ihmiset, jotka ensin ovat ”kärsineet” ja sitten ”selvinneet” siitä ja sen jälkeen heillä on pätevyys kertoa asiasta mielipiteensä. Heistä maalaillaan monesti suorastaan sankarihahmoja.

Otetaan nyt vaikkapa nämä fitnessin kritisoijat. Monille heistä hoetaan, että sinulla ei ole pätevyyttä kritisoida, kun et itse ole kilpaillut lajissa.

Mutta nyt on alkanut putkahdella esiin heitä, jotka ovat itse sairastuneet fitnessin takia. Kun he sanovat ääneen ne samat asiat, jotka tuo edellä mainittu ehkä sanoi jo monta vuotta sitten, se onkin iso uutinen, ja kaikki kuuntelevat.

Noh, kai meidän ihmisten täytyy oppia kaikki kantapään kautta.

Itse olen kuitenkin ylpeä ennen kaikkea siitä, kun voin sanoa, että minulla EI ole kokemusta fitnessurheilusta ja kun minulla EI esimerkiksi ole omakohtaista kokemusta syömishäiriöistä.

Sen sijaan, että aina kysytään neuvoa heiltä, joilla on kokemusta, niin mitä jos joskus kysyttäisiinkin edes mielipidettä heiltä, jotka ovat välttäneet erinäiset asiat?

Tai edes kuunneltaisiin. Etenkin liikunta-alalla, missä ulkonäkökeskeisyyden kritisoiminen taitaa olla se suurin tabu kenties siksi, että ulkonäkö nyt vaan on niin saakelin helppo kaupallistaa.

Liikunnan iloa kaikille!

Ps. Lue myös juttuni Nykyfitnessin kieroutuneisuus, jos haluat innostua tai ärsyyntyä vieläkin enemmän :)