Huh, olipahan viikko!

Olimme viiden ja puolen vuorokauden reissulla pohjoisessa. Yhden päivän kolusimme Kolia ja teimme totaalisen retkeilyennätyksen: etenimme 5,5 tunnissa 1,5 kilometriä! Toisaalta tarkoituksenamme ei ollutkaan varsinaisesti edetä, vaan mennä nauttimaan kauniista maisemista ja ottaa kuvia, ja kuten vauhdistamme voinee päätellä, niin halusin pysähtyä suunnilleen joka toisen tykkylumisen puun kohdalle niitä ottamaan :D Lisäksi meillä oli drone mukana, joten senkin lennättäminen osaltaan hidasti etenemistämme, mutta ai että miten hienoa matskua saimmekaan!

Kolin jälkeen vietimme kolme päivää Kuusamon seudulla. Yhtenä päivänä kävimme Kiutakönkäällä sekä Juumassa Myllykoskella ja Jyrävällä, toisena käppäilimme Riisitunturin pienen rengaslenkin ja kolmantena hiihdimme (tai no ”hiihdimme”) Rukalta Valtavaaran huipulle. Rakastan Kuusamoa yli kaiken, ja käymme siellä joka kesä, mutten koskaan aikaisemmin ole ollut siellä talvella. Talvella kaikki ne upeat paikat ovat ehkä kaikkein maagisimpia, ja olisin niin voinut jäädä sinne!

Pakkaset paukkuivat reissun aikana jopa 30 asteen kylmemmällä puolen, mutta onneksi varustauduimme niin hyvin, ettei missään vaiheessa oikeastaan tullut kylmä – kiitos mm. Varustelekasta ostettujen toppahousujen, Motonetin pakkassaappaiden ja kerrospukeutumisen. Ainoastaan sormet jäätyilivät välillä dronea ohjatessa ja kännykän akku sekä dronen ohjain simahtelivat, kunnes keksin kuljettaa niitä rintsikoiden sisällä.

Meidän piti palata kotiin maanantai-iltana, mutta koska sainkin lyhyellä varoitusajalla maanantaille hauskan kuvauskeikan, niin ajoimme kotiin jo sunnuntaiyönä. Markku oli ihan uskomaton, kun jaksoi säkkipimeässä ajaa Aamulypsyä netistä kuunnellen yhtä soittoa yli 800 kilometriä 10 tunnissa. Itse torkuin jossain määrin matkalla, mutta olo oli silti koko maanantain ihan puulla päähän lyöty. Onneksi valokuvaus onnistuisi nykyisin multa vaikka unissa, joten selvisin kunnialla läpi koko keikan, vaikka aikamoinen härdelli se olikin.

Olin ikuistamassa, kun Suomen olympiajoukkueen viimeinen satsi – muun muassa hiihtäjämitalistit – palasivat Suomeen, ja Niinistökin oli heitä vastassa. Paikalla oli ihan tajuton määrä mediaa, ja yritykseni vältellä muiden kuvaajien kameroihin joutumista epäonnistui ihan totaalisesti. Tai no mahdotontahan sitä olisikin ollut välttää, etenkin kun mun haluttiin 100 % varmuudella saavan toivotut asiat kameralle ja lisäksi mulle ainoana kuvaajan lätkäistiin neonkeltainen liivi päälle – olin kuin pääsiäistipu, joka oikein pomppaa sieltä ihmisten joukosta silmään. Paras oli varmasti Maikkarin livestream, jota katsoessa tuntuu siltä kuin mä olisin yksi koko lähetyksen päätähdistä. Ei pyhä! Viihtyipähän mammani kerrankin urheilun parissa koko lähetyksen ajan, ja olin ihan kauhuissani, kun hän lähetteli kesken kuvauksen viestejä, että siellä mä hillun :D

Tänään onkin sitten ihan sairas olo, kirjaimellisesti. Koko reissumme ajan tuntui, että joku flunssapöpö yritti iskeä, mutta pyristelin sitä vastaan, ja niinhän siinä aina käy, että kun vihdoin kiire ja meno vähän hellittää, sitten se iskee. Sain eilisen keikkakuvat onneksi editoitua valmiiksi, ja Kolin-Kuusamon reissun matkakuvilla ja -videoilla ei tietenkään ole mitään kiirettä. Ja onhan tässä pari päivää aikaa levätä ennen perjantaita, jolloin paljastuu yksi jännä (työ)juttu. Lisäksi nyt voisimme paljastaa, että me rupeamme muuten tekemään vlogeja! Alusta ja teema pysykööt kuitenkin vielä ainakin tämän viikon salaisuutena :)

Treenaamaan olisi kiva päästä viikon tauon jälkeen, mutta ei nyt auta kuin odotella parempaa fiilistä. Markku on parhaillaan voimistelusalilla pyllistelemässä.

Skumppa tuskin on kuitenkaan haitaksi vähän flunssaisenakaan?

Ihanaa viikkoa kaikille <3

Ps. Toi Maikkarin livelähetys featured by Milla löytyy muuten kokonaisuudessaan täältä. Nää screenshotit olen ryöstänyt siitä!

Tää on kyllä ihan paras :D

Hei ja lopuks kehtasin jo sentään riisua mun tyylikkään liivinkin!

Noh, olosuhteista huolimatta kuvista tuli toivon mukaan sentään ihan kelvollisia (tai no oikeasti sairaan hyviä etenkin siihen nähden, että valaistusolotkin olivat aika haasteelliset, kun välillä aurinko paistoi ihmisten silmiin ja valoisuus vaihteli aina, kun käänsi kameran uuteen suuntaan). :) Ainut, mikä jäi harmittamaan, on, ettei Lennu-koira ollut mukana…

Ja hienon torkkupeiton urheilijat oli tehneet!