Lilla-Milla kävi Prismassa ostamassa vähän ruokaa:

Suurperheen ostokset… eikun kahden pienen hengen (joista toinen on matkoilla).

Kaikki läheiset aina väittää, että mä en mukamas koskaan syö mitään – mutta miten on sit mahdollista, että raahaan aina kaupassa käydessäni helposti kotiin neljä kassillista ruokaa? Sata euroa menee rikki tosta noin liki joka kauppareissulla!

Täähän on toki niin yksinkertaista kuin että en käy kaupassa kuin maksimissaan kerran viikossa. En vaan ymmärrä niitä, jotka jaksaa käydä joka päivä tai edes parin päivän välein kaupassa hukkaamassa aikaansa. Kun nyt maanantaina kerran kävin Prismassa, niin on paras pärjätä ainakin se viikko ennen uutta reissua. Usein se on maito, joka ensimmäisenä loppuu, ja jos sitä saisi varastoitua jääkaappiin enemmän, niin vois tehdä näitä kauppareissuja vieläkin harvemmin. :)

Ja vinkkinä: isossa Prismassa on äärettömän hauskaa huristella täyden kauppakärryn kanssa – kun siinä on tarpeeks painoa, niin voi huoletta ottaa vauhtia, hypätä kyytiin ja kruisailla kärryllä pitkin käytäviä ja välillä napata jotain kyytiin. Ja kassalla on myös aika huvittavaa, kun mulla on neljä kertaa enemmän ostoksia hihnalla kuin vieressä olevalla lapsiperheellä. Kyllä ihmiset tänään olis ihmetellyt, jos oisin siinä kassalla todennut, että ”itse asiassa meidän perheessä on tasan kaksi ihmistä, ja tällä hetkellä oon oikeastaan vielä viikon yksin kotona”. Eli ostin vaan itselleni ruokaa! Niin ja yhdelle pienelle koiralle lihapullia ja kanille porkkanoita ja kissanhiekkaa.

Ajan säästämisen lisäksi oon sitä mieltä, että kun käy vain harvoin kaupassa, niin säästää aika paljon rahaakin. Sitä tulee nimittäin suunnitelleeksi tarkkaan, mitä ostaa ja ostaneeksi isoja pakkauskokoja sekä hyvin säilyviä juttuja. Ja vaikka epäilisi, että joudutaanko me sitten heittämään paljon ruokaa pois, niin ei todellakaan – me ei heitetä ikinä mitään syötävää roskiin! Jos jotain ostetaan, niin se myös syödään. Lisäksi parasta ennen päivämäärät ei ole sama asia kuin ”viimeinen käyttöpäivä”, vaan ne on tehty rikottaviksi.

Ai että isojen kertaostosten tekeminen ei onnistu, jos ei ole autoa? Ei meilläkään ole Markun kanss aomaa autoa, mutta välillä meillä on lainassa mun mammani tai mummini auto. Taktisesti me yritetään siis tähdätä kauppaeissut sellasiin hetkiin, kun meillä on auto (sitä odotellessa vitkutin just omaa kauppaan menoani 5 päivää). Mutta tarvittaessa kyllä ne neljä kauppakassia kulkee fillareidenkin sarvilla, me tiedetään se eli tekosyyt sikseen! Fillarit toimii vuoden ympäri oikeen hyvin ”kaupparatsuina” ja onhan siinä ihan oma seikkailunsa tasapainoilla fillarilla lumessa tai jäässä kaikkien ostosten kanssa. Etenkin Jopoissa on tosi hyvän malliset sarvet isojenkin kassien kuljettamiseen :)

Ja koska viikonloppuna tuli skipattua kauppailut ja elettyä kaapista löytyvillä jämillä, niin täytyy nyt maanantain kunniaksi herkutella. Sitä paitsi kun työskentelee freelancerinä, niin ”arki” ja ”viikonloppu” on aika hämäriä käsitteitä – mä voin oikein hyvin viettää viikonloppua maanantai-iltana, sillä ”työ- ja vapaa-aika” on käsitteitä, joita en erottele!

Mangoa, vesimelonia ja superkuivaa ja hapokasta skumppaa… Näitä voisin nauttia joka päivä!

Simballe mun kuohuviinihetket on oikeita kohokohtia, sillä se rakastaa yli kaiken skumppapullon avaamista – eihän mikään oo hauskempaa kuin se, kun kortti poksahtaa ja saa pinkoa sen perään! Se oli Simban kohokohta uutena vuotenakin:

Ai niin, lupasin Markulle, että menen tänään aikasemmin nukkumaan kuin eilen… Mutta eihän tässä onneks vielä ole mitään kiirettä, sillä kello on vasta 01: vielä melkein kolme tuntia aikaa täyttää toi lupaus eli vielä ehtii käsitellä monta kuvaa ja vastata moneen mailiin.

Hyvää yötä (tai huomenta luultavasti useimmille).