Tuntuu, että joulu taas tänä vuonna pääsi hiippailemaan oven taa tosi salakavalasti. Olimme kuun vaihteen reissussa, joten joulukuun alku meni ihan ohi, sillä Borneolla oli vaikea tiedostaa, että joulukuu alkoi. Palasimme itsenäisyyspäivänä, mutta siinä meni sitten useampi vuorokausi ennen kuin pääsimme taas takaisin jonkinlaiseen arkimoodiin. Ja nyt jouluun on yhtäkkiä enää reilu viikko aikaa!
Eilen sentään heräsin siihen, että oli viimeinen päivä aikaa tehdä Smartphotolta kuvatilauksia, jos mielii niiden ehtivän perille ennen aattoa. Samalla sain itseäni otettua niskasta kiinni ja tilasin myös kaikki puuttuvat joululahjat. Viime päivinä on myös täytynyt ryhtyä valmistautumaan tulevan viikonlopun joulumarkkinoihin.
Pidän joulusta tosi paljon. Meidän kohdalla joulu on toki sen suhteen helppoa aikaa, että yrittäjinä meillä ei ole mitään varsinaista työstressiä tai tarvetta saada tiettyjä asioita tehtyä ennen joululomaa (koska olemme tavallaan aina töissä ja toisaalta voimme lomailla liki milloin vain) ja lisäksi me saamme aina mennä jouluna kylään valmiiseen joulupöytään, mistä olemme tosi kiitollisia.
Toisaalta jos joku yhtäkkiä sanoisi, että ”Milla, järjestäpä sä tänä vuonna joulu kaikkine ruokineen”, niin enpä varmaan siitäkään stressaantuisi, koska se nyt vaan on fakta, etten osaisi tehdä mitään. Antaisin siis varoituksen sanan, että luvassa ei ole siinä tapauksessa kuin kaupasta saatavia valmisruokia, ja luultavasti unohtaisin puolet jouluruuista vahingossa kokonaan, polttaisin piparit ja varmaan onnistuisin mokaamaan jotain muutakin ihan totaalisesti. Joulutortut voisin sentään tehdä itse, valmistaikinasta toki. Auta armias sitä päivää, jona me joudutaan joskus järjestää joulu – toivotaan, että siinä vaiheessa kaikki sukulaiset on jo niin höpsähtäneitä, ettei ne huomaa kaikkea, mikä on vialla :D
Tänään sitä tuli havahduttua myös siihen, että ulkona alkaa hämärtää jo klo 15. Toisaalta Borneon reissun aurinkokylvyn jälkeen pimeyttä jaksaa hyvin, ja tuntuu suorastaan huojentavalta, kun ei ole mitään tarvetta ottaa kaikkea iloa irti jokaisesta päivän valoistasta hetkestä – koska niitä ei juuri ole – vaan voi hyvällä omallatunnolla istua kotona tietokoneen ääressä, tehdä työjuttuja, editoida kuvia ja videoita ja tehdä suunnitelmia ensi vuodelle.
Ja onhan pimeydessä myös oma viehätyksensä. Lukioaikaan syksy oli lempivuodenaikani, sillä tykkäsin pimeistä illoista ja siitä, kun sain mennä kaupungille fiilistelemään pimeyttä ja toisaalta sen rikkovia valoja ja kaupungin elämää. Enää en osaa sanoa, että joku vuodenaika olisi toisia kivempi, sillä nautin niistä kaikista ja on iso rikkaus, kun on erilaiset vuodenajat, sillä silloin oppii arvostamaan niitä kaikkia. Mutta talvessa ja syksyssä tykkään siitä, kun saa fiilistellä kotona omassa lämpimässä pesässä erilaisten valojen ja lamppujen keskellä. Meillä tosin on kotona jouluvaloja ympäri vuoden tuomassa fiilistä, mutta siitä huolimatta niiden merkitys korostuu talvella, kun ulkona on pimeää ja kylmää.
Mutta nyt takaisin viimeisimpien keikkakuvien viimeistelyn pariin – kunhan saan ne valmiiksi, sallin itseni editoida vähän Borneon reissun videoita! Ja illalla on mitäs muutakaan kuin sauna-aika <3
Ihanaa, tunnelmallista torstai-iltaa.
