Hola! Hiukkasen updatea kuluvasta kaudesta.
Kevätkauden ensimmäinen kisa oli vajaat kolme viikkoa sitten kotisalillani Helsingin Liikuntamyllyssä. Kilpailin hevosella ja nojapuilla, mutta silloin ei vielä mennyt kovin kehuttavasti. Siihen ei toisaalta ollut edellytyksiäkään, kun en ollut saanut tehtyä sarjoja kunnolla ennen kisaa. Olkapää on vihoitellut viime aikoina vaihtelevasti, ja esimerkiksi nojapuilla pari sarjaliikettä menivät kisoissa läpi irvistellen ja muutama liike piti karsia kokonaan pois AC-nivelen kipuilun takia. (Lue myös: Vittumainen AC-nivel)
Ensimmäisen kilpailun jälkeen treenasin kaksi viikkoa. Niinä viikkoina en tehnyt nojapuilla muuta kuin alastuloja pariin kertaan, koska yritin antaa olkapäälle vähän palautumisaikaa, enkä viitsinyt kiusata sitä tekemällä turhaan niitä liikkeitä, jotka ensimmäisessä kisassa menivät kuitenkin ihan hyvin. Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa kauden toinen kilpailu Tampereella, missä molemmat telineet menivät paremmin. Hepalta tosin tipahdin taas kerran, mutta nojapuut menivät läpi vain parilla virheellä. Tuon kisan sarjani näet täältä.
Nyt on sitten seuraava tähtäin SM-kisoissa, jotka käydään 13-14.5. Jyväskylässä. Siellä toivon pystyväni tekemään myös renkaat ja puolustamaan mestaruuttani eli nappaamaan kymmenen perättäisen SM-rengaskullan.
Olkapään AC-nivelvamman takia en pysty vieläkään treenaamaan kaikkien nojapuuliikkeiden lisäksi kaikkia rengassarjani liikkeitä ja siten valmistautumaan täysillä SM:eihin. Kevään muiden isompien kilpailuiden, kuten maailmancupien ja EM:ien osaltahan luovuin toivosta jo joskus yli kuukausi sitten, koska ei ole mitään järkeä lähteä niihin kisaamaan tässä tilanteessa, mutta SM:eihin on pakko päästä.
Tällä hetkellä olkapää kestää renkailla hyvin takavaakaa, schwalbea, yläristiä (siis näitä liikkeitä) sekä lähes kaikkia selkäliikkeitä, mutta ristiriipuntaa ja nojavaakaa en pysty tekemään. Lisäksi uutena ongelmana on se, että muutaman viikon ajan olkapäähän on sattunut pelkässä rengasheilunnassakin. Helmikuun alkupuolelle asti pystyin treenaamaan jättiläisiä ja alastuloja ihan normaalisti, mutta tällä hetkellä ne eivät onnistu ollenkaan.
Nyt sitten treenailen heppaa täysillä, nojapuilla teen vähän perusjuttuja (nojiksille ei tällä hetkellä löydy samalla mitalla motivaatiota ja kiinnostusta kehittyä kuin hevosella) ja renkailla teen pientä heilumista niin paljon kuin olkapää kestää.
Viimeinen vajaa kuukausi meni sellaisella idealla, että yritän välttää kaikkea, mikä aiheuttaa kipua AC-niveleen, mutta se ei tuntunut vievän yhtään eteenpäin, vaan kuten kerroin, nyt on tullut uusia kipuja ja siten paljon isompia ongelmia eteen. Nyt koitankin tehdä kaikkea niin paljon kuin kipukynnys sietää ja katsotaan mitä siitä sitten tulee ja ”siedättyykö” olkapää pikkuhiljaa siten, että pystyisin treenaamaan enemmän renkailla.
Toisaalta on iso helpotus, että tällä hetkellä pystyn tekemään schwalbea kunnolla voimatreeneissä. Tiedän, että sekin riittää minulle tällä hetkellä voimaliikkeenä siihen, että SM:eissä minulla on voimaa tehdä sarja, joka riittää mestaruuteen. Se, että onko olkapää siihen mennessä kivuton, on ihan täysi mysteeri. Jos se ei ole, niin sitten pitää käydä viikkoa ennen SM:ejä ottamassa kortisonipiikki olkapäähän ja kiskoa tarpeeksi buranaa naamaan, että saa tehtyä viikonlopun aikana ne kaksi rengassarjaa (SM-karsinta ja SM-finaali). Ja karsintasarjassa ei tarvitse olla edes vielä kaikkia liikkeitä, vaan riittää että pääsee finaaliin ja finaalissa tekee parhaiten.
Alkuperäinen idea tälle kevätkaudelle oli, että olisin karsinut itseni EM-joukkueeseen tekemään renkaat, minkä lisäksi olisin mennyt vielä SM:ien jälkeen Osijekin maailmancupiin. Tällä olkapäällä renkaiden tekeminen ei kuitenkaan ollut EM-karsinnoissa mahdollista, eikä sinne maailmancupiin lähdössäkään olisi mitään järkeä.
Huhtikuun alkupuolella käyn taas näyttämässä olkapäätäni Pohjola-sairaalassa, ja ortopedin kanssa sitten mietitään, että miten siinä kohtaa edetään. Jos näyttää siltä, että solisluun pää vaatisi putsaamista tähystyksessä, niin sekin vaihtoehto lykkääntyy varmaan SM:ien jälkeiselle ajalle, koska siitä operaatiosta tuskin ehtisin kuukaudessa renkaille kisaamaan.
Toisaalta Koivurannan Konstalta sain aiemmin keväällä semmoista vertaistukea, että hänen AC-nivelvammansa ovat tulleet ihan itsestään kondikseen, vaikkakin niissä taisi hänellä vuosi mennä. Mene ja tiedä, toivotaan että olkapää jossain vaiheessa tulee kuntoon. Siihen asti sanon, että haista AC-nivel pitkä p****, ja teen niin paljon kuin siedän ja iltaisin pidän olkapäässä kylmää, sillä se auttaa selkeästi, eikä AC-nivel sen jälkeen seuraavana päivänä oireile niin pahasti kuin ilman kylmähoitoa.
Ja jospa tässä nyt kuitenkin ehtisi treenata sinne SM:eihin edes hepalle kovan sarjan kasaan. Hevonen on tällä hetkellä siis ainoa teline, jota pystyn tekemään aika lailla kivuttomasti ja siten treenaamaan normaalisti. Tällä viikolla sainkin tehtyä treeneissä monia liikkeitä sen verran lupaavasti, että olisi mahdollisuuksia pistää kaksi uutta liikettä sarjaan ja nostaa sarjan vaikeutta 5.2:sta 5.7 lähtöpisteisiin. Kuluneen kauden kaksi kisasarjaa hepalla jäivät johonkin 4.8 lähtöpisteiden paikkeille epäonnistuneiden liikkeiden takia.
Että tämmöstä. Kattellaan, mitä huominen tuo tullessaan, ja positiivisin ajatuksin eteenpäin.
Kuvat viikon takaisesta Tampereen kisasta.