Nyt viime viikonlopun SM:eistä on ehtinyt kulua jo jokunen päivä, ja Markulla on ollut aikaa pureskella aihetta. Tässä siis Markun mietteitä viime viikonlopulta ja kuluneen kauden koitoksista:
”Niin siinä vaan harmillisesti kävi, ettei sitä 10. peräkkäistä rengaskultaa tullutkaan. Aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt kisoihin valmistautumiseen.
Viime syksynä onnistuin ensin tulehduttamaan oikean hauiksen insertiojänteen (eli sen kyynärnivelen puoleisen kiinnitysjänteen) joskus elokuun alkupuolella, ja sen kanssa meni parisen kuukautta ennen kuin pystyin taas tekemään normaalisti voimaharjoittelua. Sitä iloa ei kuitenkaa kauaa kestänyt, vaan 14.10. tipahdin eteen matkustuksessa hevoselta suoraan oikean olkapääni päälle. Tulos oli, että AC-niveleen tuli kompressiovamma eli solisluun pää iski lapaluuta vasten. Tämä v-mäinen vamma sitten esti normaalin voimaharjoittelun aina tähän päivään asti, ja luultavasti haittaa vielä jonkin aikaa (lue myös: Vittumainen AC-nivel).
Tiettyjä voimaliikkeitä olkapääni alkoi kestää maaliskuun alusta asti eli noin seitsemän kuukauden tauon jälkeen oli noin kaksi kuukautta aikaa hankkia voimaa takaisin SM:ejä varten. Näitä liikkeitä, joita olkapää tuossa vaiheessa kesti, olivat nojavaaka, schwalbe, yläristi, etuvaaka ja kaikki näiden suuntaiset tukiliikkeet. Käden lähennys sivulta oli edelleen todella kivulias (ristiriipunta), eikä se onnistunut lainkaan voimatreeninä. Myöskään renkailla eivät onnistuneet jonasson ja yamawaki (kaksoisvoltit eteenpäin renkaiden välissä taittaen ja kerien), vaan ne sattuivat ihan perkeleesti olkapäähän kun maaliskuussa niitä kokeilin. Ja se yksi kokeilu tuntui puoli viikkoa kohonneena oireiluna eli ne liikkeet olivat myös poissa pelistä SM:ejä ajatellen.
Mikäli olisin ollut terve kevätkauden, olisivat sarjani lähtöpisteet SM:eissä olleet 5,7 ja suorituspuhtaus varmasti aivan eri luokkaa kuin mitä se nyt sitten oli. Vaikkakin olkapää alkoi kestää sovelletusti voimaharjoittelua maaliskuusta alkaen, niin kuitenkin rengassarjoja se alkoi kestää vasta huhtikuun lopulla eli sarjoja en kerennyt renkailla tehdä kuin pari viikkoa ennen SM-kisoja. Ja kertaakaan tuon parin viikon aikana ei ollut sellaista rengassarjaa, joka olisi tuntunut kevyeltä tai hyvältä.
SM:eissä sitten oli tosipaikka edessä. Sarjani lähtöpisteet 5,4 eivät todellakaan antaneet sitä etumatkaa, joka minulla on tavallisemmin SM:eissä ollut taakse jääneisiin. Nyt tällä kertaa rengaskisaan oli noussut myös uusi haastaja, tänä vuonna 22 v. täyttävä espoolainen Joonas Kukkonen. Hänellä lähtöpisteet olivat 5,3, Tuuhalla 5,2 ja Kirmeksellä 4,8.
Lähdin kisaan kuitenkin luottavaisin mielin varmana siitä, että kaikesta huolimatta pystyn pitämään muut takanani. Karsinnassa tein mielestäni mukiinmenevästi, vaikka fiilis oli todella raskas, mutta siitä huolimatta onnistuin karsiutumaan finaaliin ensimmäisellä sijalla ja vieläpä 0,4 pisteen marginaalin turvin kakkosena olleeseen Kirmekseen. Oma ajatukseni sarjan jälkeen oli, etten todellakaan ainakaan kärjessä olisi karsinnassa.
Finaalipäivänä oli sitten uusi kilpailu vastassa. Ensifiilis oli, että tänään olisi kevyempi päivä. Hevosfinaali meni paljon paremmin kuin edellispäivän karsinta, ja myllyjen pyöriminen tuntui kevyeltä. Renkailla olin aloitusvuorossa.
Kokeiluissa olin tehnyt normaaliin tapaani pari alastuloa ja kokeillut muutaman voimaosapidon. Ne olivat tuntuneet kevyiltä. Sarjan aloitettuani tuntui kuitenkin todella raskaalta, ja puolessa välissä sarjaa olikin jo sellainen fiilis, että toivottavasti jaksan edes joten kuten sarjan loppuun asti. Alastuloa varten ei sitten ollutkaan enää lainkaan tehoja jäljellä, ja alastulovoltin pyöriminen jäi vajaaksi. En sentään ollut turvallani, mutta heti tiesin, että ei tällä suorituksella kyllä ainakaan kultaa tule. Mitalia toivoin kylläkin.
Muiden tehtyä suorituksensa oli selvää, että tällä kertaa jään kokonaan ulos palkintopallilta (olin neljäs). Siinä kohtaa oli ihan helpottavaakin, etten edellisenä päivänä ollut onnistunut karsiutumaan vielä nojapuufinaaliinkin. Ei meinaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään. Eikä muutamaan päivään kisojen jälkeenkään ollut hinkua takaisin salille.
Nyt onkin aika antaa olkapään vihdoin rauhoittua ja alkaa sitten alusta rakentamaan voimaa ja kuntoa syksyn kisoja varten. Katse on nyt suunnattu elokuussa käytäviin universiadeihin, mikäli minut valitaan joukkuekokoonpanoon. Jos ei, niin sitten syksyn päätavoite on Montrealissa käytävissä MM-kisoissa.
Vähintäänkin aion syksyn MM-karsinnoissa olla sellaisessa kondiksessa, ettei kenellekään jää epäselvyyksiä siitä, kuka on Suomessa kovin renkailla. Ellei sitten Kukkonen kehity syksyksi vielä entisestään. Hänelle suostun hyväksymään tappion, mikäli se tulee niin, että kumpikin onnistuu tekemään parhaansa ja lopputulos on hänen puolellaan.
Nimittäin tässä SM-tappiossa ei niinkään harmita se oma sijoitus, vaan se miten sille sijoitukselle tuli päädyttyä, ja se oli tekemällä aivan paskaa suoritusta renkailla. Tuollaisen rengassarjan hyväksyisin itseltäni vain treeneissä hemmetin raskaalla treeniviikolla, mutten missään tapauksessa kisassa.
Tämmöinen pieni avautuminen tästä kuluneesta keväästä, joka on ollut oikea Via Dolorosa treenaamisen ja kisojen osalta. Toivottavasti pääsen pian taas treenaamaan täysillä. Suunnitelmani syksylle on ensiksi hakea hiukan lisää lihasmassaa käsiin ja yläkroppaan, sekä hinkata paljon perustekniikkaa renkailla ja trampoliinilla, jonka jälkeen alkaa nousujohteinen maksimivoima- ja liikeharjoittelu kohti syksyn kisoja.”
– Markku –
Tässä vielä video Markun SM-viikonlopun rengassuorituksista – ensin lauantain karsinta, sitten sunnuntain finaali. Niistä näkee, ettei meininki tosiaan ollut ihan samannäköistä kuin yleensä, vaan tosi raskasta. Videolla on myös Joonas Kukkosen ja Oskar Kirmeksen sunnuntain rengasfinaalisarjat.
Kaikki miesten telinevoimistelun SM-tulokset löydät täältä.
Yle Areenasta voi kattella voimistelun SM:ien lähetyksiä näin jälkikäteenkin täältä.