Se taisi olla nelisen vuotta sitten, talvella 2012, kun kärsin virtsatieinfektiokierteestä. Tai itse asiassa saattaa olla, että olen kärsinyt sellaisista muulloinkin, mutta en vain ole tietoinen asiasta.

Silloin vuonna 2012:kin asia ilmeni ihan sattumalta jonkun muun asian yhteydessä. Toisin sanoen minulla ei ole koskaan ollut mitään virtsatietulehduksen oireita, mutta useampaan kertaan on kuitenkin sitten muiden lääkärikäyntien yhteydessä todettu, että on virtsatientulehdus.

Kuulemma virtsatientulehdus onkin naisilla todella yleinen vaiva – ah, taas näitä naiseuden ihanuuksia siis!

Sinällään virtsatieifektio on oireettomana aika harmiton kaveri. Terveyskirjaston mukaan: ”Virtsatieinfektiot ovat pääasiassa naisten sairauksia. Jopa 80 prosentilla naisista infektio johtuu suolistossa vaarattomana asustavasta Escherichia coli -bakteerista. — Virtsatieinfektio syntyy, kun välilihan eli virtsaputken ja peräaukon välisellä alueella elävät bakteerit pääsevät nousemaan virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. —  Virtsarakkotulehdukset ovat hengitystieinfektioiden jälkeen toiseksi yleisimpiä infektioita Suomessa. Niitä hoidetaan Suomessa vuosittain muutamia satoja tuhansia. Naisilla virtsarakkotulehdukset ovat varsin yleisiä nuoresta iästä lähtien. 65-vuoden ikään tulleista naisista noin puolella on jo ollut vähintään yksi tulehdus. Niistä, jotka jo nuorena saavat virtsarakkotulehduksen, monet saavat näitä toistuvasti, useitakin vuosittain.” (lähde 1, lähde 2)

Minullekin lääkärit ovat sanoneet, ettei virtsatientulehduksesta tarvitse olla huolissaan ja lisänneet, ettei sitä tarvitse antibiootein hoitaakaan, jos mitään vaivoja ei ole.

Itse olen todella lääkekammoinen suorastaan, enkä ole elämäni aikana paljon edes särkylääkkeitä syönyt, antibiooteista puhumattakaan. Pienenä en juuri ollut kipeä, minulla ei esimerkiksi koskaan ollut korvatulehdusta ja taisin syödä ensimmäisen antibioottikuurini joskus parikymppisenä. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei niitä lääkkeitä kannata kroppaansa ahtaa muutoin kuin jos on aivan pakko.

Tällaisia pakkotilanteita ovat olleet, kun suustani on revitty ulos viisaudenhammas ja kun umpilisäkkeeni tulehtui ja leikattiin. Ja kun tuolloin vuonna 2012 yhtäkkiä minuun iski outo vaiva.

Parina toisistaan erillisinä kertoina tuolloin talvella 2012 heräsin ihan tavallisena arkiaamuna sellaiseen fiilikseen, että onpas outo olo. Vähän aikaa kesti kummallakin kerralla tajuta, että kappas, minullahan on yli 39 astetta kuumetta. Ei yhtikäs mitään muita oireita siis kuin tuo älytön kuume. Ei mitään kipuja tai flunssan oireita.

Ensimmäisellä kerralla en asiaa sen kummemmin osannut ihmetellä. Toisella kerralla ja vähän huolestuin.

Niinpä aloin googlettelemaan oireitani. Vähän aikaa salapoliisia leikittyäni päädyin siihen, että minulla saattaisi olla munuaistulehdus.

Virtsatieinfektio voi nimittäin edetä kropassa munuaisiinkin. ”Tulehdus voi nousta virtsarakosta ylempiin virtsateihin, munuaisaltaaseen ja munuaiskudokseen. Kuume saattaa olla munuaisiin asti yltäneen tulehduksen ainut oire. Virtsatessa ei välttämättä kirvele, mutta kipua voi tuntua kyljissä tai selässä. `Munuaisiin asti noussut tulehdus voi olla jopa hengenvaarallinen, jos hoito viivästyy´, Maarit Wuorela (lääkäri) sanoo.” (lähde)

Useisiin vastaavanlaisiin kuvauksiin muistan törmänneeni tuolloin 2012. Päätin mennä lääkäriin selvittämään, voisiko epäilykseni pitää paikkansa.

Ymmärrän hyvin, että lääkärit eivät pidä itse itseään diagnosoivista potilaista, jotka väittävät, että tietävät lääkäriä paremmin, että mikä heitä vaivaa. Mutta täytyy sanoa, ettei siltikään ole hauskaa joutua lääkärin vähättelemäksi, kun menee hänen luokseen kertomaan oireistaan ja huolistaan.

Niinhän siinä nimittäin kävi, ettei lääkäri tuolloin uskonut, että minulla mitään munuaistulehdusta olisi. Kun tarpeeksi asiaa jankutin, niin hän lopulta suostui kuitenkin lähettämään minut labrakokeisiin. Sain sitten lääkäriltä soittoajan useamman päivän päähän; silloin lääkäri siis soittaisi ja kertoisi kokeiden tuloksista.

Noh, lääkäri ei koskaan soittanutkaan. Kun lopulta aloin tiedustelemaan asian perään ja sain lääkärin kiinni, niin hän pahoitteli unohdustaan ja soperteli, että kappas, hupsista, kyllähän sinulla sittenkin on munuaistulehdus.

Eihän sekään mitään kovin vakavaa ollut, mutta kyllä siinä toki vähän pelästyi kuitenkin. Hoitamattomana munuaistulehdus saattaa nimittäin johtaa vaikka mihin.

Mutta sain antibiootit ja asia hoitui sillä.

Minua jäi kuitenkin vaivaamaan ajatus siitä, että minulla saattaa vaikka tälläkin hetkellä olla tietämättäni virtsatientulehdus, joka ei vaan oireile, ja hyvällä tuurilla siitä voi kehkeytyä taas munuaistulehdus.

Eikä se kai koskaan kuitenkaan ole mikään toivottava asia, että jossain päin omaa elimistöä on joku salakavala piilevä tulehdustila, josta itse ei ole tietoinen.

Voinko itse tehdä mitään sen eteen, että minulle ei tulisi virtsatientulehdusta?

Kun olen asiaa lääkäreiltä kyselleet, niin he toteavat, että toisilla on isompi alttius saada virtsatientulehdus. Tämä riippuu ihan rakenteellisistakin tekijöistä, muistaakseni esimerkiksi virtsaputken pituudesta. Mutta myös esimerkiksi hygienialla on osuutensa, mutta olen lukenut tarkkaan kaikki aiheeseen liittyvät ohjeet ja sen suhteen teen jo voitavani.

Kuulemma on tutkimusnäyttöä siitä, että karpalo ja puolukka auttaisisivat toistuvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn. Äitini onkin tuputtanut minulle kaikki nämä vuodet nyt kaiken maailman karpalokapseleita ja -rouheita. Eipä ole ainakaan munuaistulehdusta tullut tuon 2012 jälkeen. Virtsatietulehduksesta en voi olla varma, sillä kuten jo aiemmin tein selväksi, niin mitään virtsatieinfektion oireita en ole koskaan kokenutkaan.

Vähän aikaa sitten sain käyttööni Luontaistukun kuivattuja karpaloita. Ja täytyy sanoa, että paljon mieluummin niitä napsin kuin lääkemäisiä karpalokapseleita – ne ovat ihan tajuttoman hyviä! Ne ovat luomua ja ne on makeutettu lisätyn sokerin sijaan omenamehutiivisteellä, mutta ne ovat tajuttoman mehukkaita ja maistuvat ihan karkeilta. Keskiviikkoiltana mussutin niitä ”iltapalaksi” siten, että laitoin pienen kourallisen näitä karpaloita ja suklaapalan yhtä aikaa suuhun ja ai että oli hyvää. Kyllä nämä kelpaavat suklaan rinnalle (vaikkeivät sitä tietenkään korvaa).

Tähän näiden karpaloiden herkullisuuteen saattaa toki vaikuttaa se, että jos ostan kuivattuja marjoja tai hedelmiä, niin yleensä ostan kaupasta vaan niitä kaikkein halvimpia vaihtoehtoja, kuten halvimpia rusinoita tai luumuja, ja ne ovat monesti aika kuivahkojakin. Näköjään laadulla on väliä näissä asioissa.

Luontaistukun karpaloiden lisäksi tutustuin itselleni uutena tuttavuutena vastikään myös goji-marjoihin ja tiikeripähkinöihin. Goji-marjoista olin kuullut etukäteen jonain ihmemarjoina, mutta tiikeripähkinöistä en ollut itse asiassa koskaan kuullutkaan. Siinä missä karpalot veivät kielen, niin ensitreffit gojien kanssa aiheuttivat jonkinlaisen irvistyksen ja sen jälkeen epätietoisuuden siitä, että tykkäänkö niistä vai en. En osaa vielä päättää, täytyy tehdä parempaa tuttavuutta niiden kanssa ensin!

Tiikeripähkinöiden kanssa oli niin ikään epäluuloa ilmassa näin ensalkuun. Ensinnäkin ne olivat tajuttoman pieniä, kun luulin, että ne olisivat isompia (tämähän onkin niin erityisen tärkeä seikka). Toiseksi ne eivät edes ole mitään pähkinöitä, vaan jotain ihme juurimukuloita, vaikka nimellään toista huijaavatkin. Lisäksi niissä on outo rakenne, josta en ainakaan näin alkuun vielä kauheasti pitänyt, mutta täytyy kyllä sanoa, että niiden ravintosisältö on sen verran kultaisen kuuloinen, että ehkei näitä ”pieniä ruskeita ja sitkeitä & kovia rusinoita” ole päältä päin lyttääminen. Katsotaan, josko keksin käyttää niitä jotenkin hauskasti, ja niistä tulisikin ihan hauskoja tuttavuuksia.

Niinhän se oli, että Markkuunkin suhtauduin alkuun todella epäluuloisesti, mutta toisin kävi, joten ei pidä koskaan olla liian epäluuloinen minkään asian suhteen – se voi vielä kääntyä elinikäiseksi kohtaloksi ;)

Jos tahdot tilata jotain Luontaistukusta, niin etukoodilla VAHTILAT saat -10% alennusta ensimmäisestä tilauksestasi. Me emme saa mitään provikkaa tästä tilauksestasi eli koodi on ihan sinua varten, jos haluat sen hyödyntää.

Yhteistyössä kanssamme: Luontaistukku (tuoteyhteistyö eli olemme saaneet tuotteita maksutta käyttöömme)