Lähelle on vaikea nähdä. Se sanonta pitää todellakin paikkansa.
Monesti jos joku kysyy, mitä me teemme, olen vähän pallo hukassa. Miten nyt tämän kaiken selittäisin? Mitä kaikkea kertoisin? Mitkä asiat ovat oleellisia?
Mutta kun se KAIKKI on oleellista, mutta sitä on niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisin tai miten kaiken pukisin sanoiksi. Me teemme niin montaa asia, toisaalta meillä molemmilla on omat juttumme ja vahvuutenne, toisaalta me yhdistämme ne ja siitä on syntynyt Voima-Vahtila. Voima-Vahtila on kuitenkin enemmän kuin yritys (tarkemmin sanoen yritykseni Wide Angle Production V&M Oy:n aputoiminimi) – se on me, koko elämämme ja elämäntapamme. Se on brändi, joka kiteyttää kaikki taitomme, haaveemme, rohkeutemme, tulevaisuutemme.
Välillä tuntuu, ettei moni näe kokonaiskuvaa meistä. Ja ihmekös tuo, kun meidän itsekin on vaikea nähdä itseämme ja touhujamme selkeästi puhumattakaan siitä, että osaisimme kertoa tästä kaikesta muulle maailmalle.
Markkinointi onkin yksi sudenkuoppamme. Sosiaalinen media ja netti on meillä enemmänkin kuin hallussa, kuten se, mitä teemme eli meiltä löytyy paljon ammattitaitoa ja vieläpä monellakin saralla, mutta ongelma on se, että kuinka porukka ja suuri yleisö löytäisi meidät.
Olin haljeta riemusta, kun Ylen Sportmagasinetin toimittaja otti meihin syksyllä yhteyttä ja halusi tehdä meistä tv-jutun Sportmagasinetiin. Olin ikionnellinen, kun hän oli itse löytänyt meidät ja innostunut meistä.
Kaiken kukkuraksi kyseisestä jutusta tuli aivan sairaan hyvä!
Vihdoinkin joku ulkopuolinen teki meistä kuvauksen, joka oikeasti kertoo, keitä olemme ja mitä teemme. Toki tämäkin kuvaus on rajallinen, koska tv-jutun aika on rajattua, mutta kokonaisuudessaan se on paras juttu, mitä kukaan meistä koskaan on tehnyt.
Toisaalta tämäkään juttu ei tule mullistamaan mitään. Ei sen enempää kuin vaikkapa Talent-esiintymisemme tai se, kun olimme Hufvudstadsbladetin kannessa.
Tässä vuosien saatossa minusta on tullut tosi realisti. Tämä valitsemamme tie ei ole helppo, eikä mitään oikoteitä onneen tai menestykseen ole.
Silti jaksan uskoa, että kuljemme eteenpäin. Tämä on taas yksi askel tässä suuren suuressa sillisalaatissa.
Yhdeksän Suomen mestaruutta ja jokunen Pohjois-Euroopan sekä Pohjoismaiden mestaruus eivät riitä vielä mihinkään. Silti tänä keväänä on tarkoitus vastoinkäymisistä huolimatta (lue: Vittumainen AC-nivel) napata se kymmenes SM-kulta.
Sekään ei luultavasti tule muuttamaan mitään. Mutta silti ja osittain myös juuri siksi me jatkamme sitkeästi eteenpäin tällä omalla polullamme.
Sportmagasinetin jakso, jossa me olemme mukana, on katsottavissa Yle Areenassa täällä (meidän osuus alkaa kohdasta 18:13).
Jaksossa on mukana paljon meidän itse kuvaamaa materiaalia (kaikki matsku, poislukien haastattelut, alun selostettu SM-kilpailusuoritus sekä lopun Liikuntamyllyssä kuvattu treeniosuus).
Täältä taas voit lukea jaksoa edeltäneen netin ennakkojutun: Den niofaldiga FM-guldmedaljören ingen hört talas om