Törmäsin tässä taas yhtenä päivänä kirjoitukseen, jossa nainen kertoi stressistään ja sen mukanaan tuomista oireista ja kohtauksista.

Kuulosti aika järkyttävältä ja nololtakin, sillä kyseessä oli vieläpä hyvinvointialan ammattilainen.

Mutta mitä – kirjoittajanainen vaikutti kaikkea muuta kuin häpeilevältä: suorastaan YLPEÄLTÄ!!!

Kaikista asioista ja aiheista täytyy toki voida puhua, se on erittäin tärkeää. Mutta sillä on kuitenkin merkitystä MITEN asioista puhutaan.

Stressin kohdalla uskaltaisin väittää, että siitä on tullut liiankin hyväksytty ja jopa IHAILTU asia. Siis stressistä!

Tuntuu, että kiire ja stressi ovat ikään kuin merkkejä siitä, että ihminen on ahkera ja menestyvä. Eihän nyt täysin stressitön ja rennosti elämänsä ottava ja kiireettömältä vaikuttava ihminen voi oikeasti tehdä kunnollisesti töitä ja menestyä.

Eikö?

Juurikin se on kuitenkin ainakin yksi minun elämäntavoitteistani. Nimittäin olla ahkera yrittäjä, päästä toteuttamaan itseäni täysillä ja olla kaiken pälle hyvinvoiva ja onnellinen – ja mielestäni tämä kombinaatio toteutuu parhaiten ILMAN stressiä.

Sen sijaan, että stressi olisi suoraan puhtaasti ahkeruuden ja menestyksen merkki, se on mielestäni päinvastaista. Niin fyysisten ja psyykkisten oireiden ja kohtausten tasolle edennyt stressi kyllä nimittäin minun mielestäni niin heikentää työkykyä kuin myös sellaisia asioita kuin vaikkapa luovuutta ja innovatiivisuutta – ja omaa hyvinvointia.

Se, että hyvinvointialan ammattilainen kärsii stressistä, vie mielestäni aika lailla jalat alta koko hänen ammattitaidoltaan – etenkin, jos hän ei edes jyrkästi tuomitse omaa stressiään, vaan haiskahtaa jopa siltä, että hän käyttää sitä oman ”ahkeruutensa” ansiomerkkinä.

Itse tunnen välillä vähemmyyden tunnetta siksi, että en ole stressaantunut, minulla on aikaa myös itselleni ja oikeasti nautin täysin siemauksin kaikesta, mitä teen. Ajattelen, että eihän tämän pitäisi olla sallittua ja enhän minä voi olla oikeasti ahkera ja hyvä työntekijä/yrittäjä, kun en kerran ole yhtä kiireinen ja stressaantunut kuin muut.

Tuollainen ajatteluhan on ihan naurettavaa suorastaan ja tiedostan sen itsekin. Silti en pääse tuosta pirullisesta ajattelusta ja tunteesta eroon. Mistä se johtuu?

Väittäisin, että siitä, että tähän yhteiskuntaan, jossa elämme, on niin vahvaan juurtunut kiireen, stressin ja pienen kärsimyksen ihannointi, että se vaikuttaa meistä jokaikisen alitajuntaan ja psyykeen, halusimme sitä tai emme.

Kaikkein korneinta on, että ihailemme tai vähintäänkin hyväksymme stressin jopa heillä, joiden pitäisi sitä vastaan eniten taistella.

Jokainen hyvinvointialan ”ammattilainen”, joka paljastaa ei sortuneensa stressiin, mutta hyväksyvänsä ja jopa ylpeilee sillä, putoaa heti jalustalta minun silmissäni.

Stressi ei mielestäni kerro suoraviivaisesti siitä, että on ahkera ja menestyvä ihminen. Se kertoo, että on ahne haalimaan itselleen liikaa tekemistä ja että ei osaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan.

Pieni ajoittainen stressi toki tekee vain hyvääkin, sillä se hetkellisesti lisää suorituskykyä ja saa esimerkiksi tsemppaamaan työkeikalla. Mutta se, mistä nyt puhun, on pidempiaikainen stressi, joka vaikuttaa 24/7. Se, joka saa osan menettämään yöunensa, nukahtelemaan pitkin päivää ja saamaan tavallisuudesta poikkeavia fyysisiä ja psyykkisiä oireita.

Ja se on ihan ok, sillä ihmisiähän me vain olemme. Asian voi myöntää itselleen ja tehdä muutoksia.

Mutta jos asiasta edes varovaisestikin ylpeilee, niin minun tekisi mieli läpsäistä poskelle.

Lopettakaa se!

Milloin me pääsemme eroon stressin ihailemisesta? Itse nimittäin koen, että on ihan ok hehkuttaa kovaan ääneen sitä, miten kiire ja stressi itsellä on, mutta mitä ajatelllaan ihmisestä joka toteaisi, että minulla ei ole ollenkaan kiire ja en ole ollenkaan stressaantunut.

Noh, minä totean sen nyt. Ja se ei johdu siitä, etteikö minulla riittäisi töitä ja tekemistä.

Se johtuu siitä, että pystyn valitsemaan ja hallitsemaan, mitä teen ja milloinkin.

Stressitöntä ja rentouttavaa loppuviikkoa kaikille. Älä ahmi ja haukkaa liikaa ja varo etenkin sortumasta ihannoimaan sellaista, mitä ei kannata ihannoida.

Pus <3

Ps. Tiesitkö, että järjestämme liikuntakursseja, kuten rengasvoima- ja kehonpainoharjoittelukursseja – kurkkaa lisätietoa ja ilmoittaudu mukaan täällä. Tarjoamme myös kursseja ryhmille ja yrityksille (tiedustelut: milla(at)voimavahtila.fi)

Voimaputiikistamme voit ostaa mm. puisia suomalaisia voimistelurenkaita sekä Dream Ringsejä. Treenivinkkisivultamme taas voit poimia vinkkejä ja inspiraatiota liikkumiseen!

t. Milla & Markku