Kesän ja syksyn aikana kuvailtiin Markun kanssa taas vaikka ja mitä niin reissuillamme kuin kotona. Taaskaan en ole ehtinyt editoida valmiiksi videoiksi kaikkea sitä, mitä olisin halunnut, mutta olen ehtinyt kuitenkin enemmän kuin edellisinä vuosina – ja yksi lupaus ensi vuodelle olkoot, että haluan entistäkin enemmän paitsi kuvata niin myös antaa aikaa editoda näitä omia projektejani. Ja ennen kaikkea siksi, että valmiista omista videoistamme on niin paljon iloa itsellemme ja olen niistä tosi ylpeä.
Kokosin tähän syksyn aikana tehdyt omat vapaa-ajan videomme sekä pienet tarinat niiden takaa. Niiden lisäksi olen tehnyt työn puolesta paljon videoita esimerkiksi yhdestä liikuntakoulutustapahtumasta sekä lasten liikuntaan liittyen.
Ensimmäisessä videossa on kooste Kuusamosta Oulankajoelta, missä olimme syyskuussa kanoottiretkellä. Olemme menneet saman retken useampaan kertaan aiemminkin, viimeisimpänä kesäkuussa, jolloin retki keskeytyi siihen, että kaaduimme kanootilla ympäri koko konkkaronkka ja siinä rytäkässä hajosi muun muassa ykköskamerarunkoni ja yksi linssi sekä yksi kämmenluu. Syksyn yritys saatiin sitten päätökseen ihan kunnialla ja sain kuvattua sen videon, joka kesällä jäi haaveeksi:
Kuusamon reissun piti alunperin olla Kilpisjärven reissu, mutta koska Kuukkelin bensapumppu hajosi Hyrynsalmella, jäimme Kuusamoon odottelemaan uuden pumpun saapumista ja kun se oli saatu autoon kiinni, olikin aika suunnata taas kotiin päin ja hakemaan Sisu. Tässä on Sisusta ja sen sisaruksista koostamani söpöysvideo:
Rakastan Roihuvuoren kirsikkapuistoa, jonka olemassaolon hiffasin kunnolla muutama vuosi sitten. Parina keväänä olen ollut useana aamuna jo aamukuuden aikoihin puistossa aamu-auringossa ja varhaisaamujen suomassa rauhassa kuvailemassa siellä, joko yksin tai Markku mukanani (pakotettuna), mutta viime vuoden syksynä huomasin, että puisto on ehkä kevään kukkaloistoakin maagisempi syksyllä.
Ruskan aikaan puiden lehdet muuttuvat tulipunaisiksi, eikä puistossa ole samanlaista hullua väenpaljoutta kuin keväisin – eikä tarvitse herätä aamuviideltä, jotta saa kuvailla siellä rauhassa, kiitos ihmisten vähyyden sekä sen, että aurinko ei edes nouse niin aikaisin syksyllä.
Tässä on video, jonka kuvasin kahtena aamupäivänäni yksikseni puistossa. Useampi ulkoilija kävi toki taas ihmettelemässä touhujani, mutta toisena päivänä myös Hesarin kuvaaja bongasi minut ja lainasi dronekuvausideaani, minkä myötä päädyin hullutuksineni Hesariin.
Kun Sisu oli tullut meille, niin siitä viiden päivän jälkeen lähdimme Kuukkelilla Kolille. Silloin lokakuun alussa nukuimme syksyn viimeiset yömme Kuukkelissa, parhaimmillaan +3 asteessa – niin ulkona kuin sisällä Kuukkelissa, ja viimeisenä retkeilyaamuna heräsimme siihen, että maa ympärillämme oli valkoisena. Alla oli tietysti kesärenkaat, ja vaikka hankimme Kuukkelin ensisijaisesti kesäautoksi, niin nyt alla on kitkat, ja emme ole malttaneet vieläkään viedä sitä talvitalliinsa talviunille!
Tässä on kokonaan dronella kuvattu ruskavideo Kolilta:
Vaikkemme myöhemmin syksyllä enää nukkuneet Kuukkelissa, innostuin ihan suunnattomasti sen stailaamisesta syysfiilikseen, ja tässä on syksyinen esittelyvideo rakkaasta pakustamme:
Tykkään kuvailla paljon omia juttuja metsässä, ja yksi sellainen oli tämä ”viittavideo”, joka yhdessä ottamieni kuvien kanssa poiki itse asiassa pienen tuoteyhteistyön, josta palkkioksi sain kaksi viittaa, joista toinen oli haaveilemani kirkkaanpunainen lyhyt ”punahilkkaviitta”. Se tulee näkymään kuvissa ja videoissa myöhemmin, samoin kuin violetti viitta, jonka niin ikään sain.
Seuraava video ei ole minun/meidän kuvaama tai editoima, vaan kollega René Garmiderin tuotos: perhevideo meistä. Siinä näkyy meille tärkeitä asioita, kuten luonto, Kuukkeli, meidän koko lauma ja retkeily. Kuvauspaikat ovat meidän itse stailaamia ja meille niin ikään tärkeitä paikkoja.
Syksyn aikana saimme kaksi surkuhupaisaa kirjettä Briteistä: olimme Cambridgessä tajuamattamme ajelleet sellaisista ”bussigeiteistä”, jotka siis olivat sellaisia parinkymmenen metrin mittaisia tienpätkiä, ikään kuin bussien oikoreittejä, joista ei olisi saanut mennä autolla, vaan olisi pitänyt kiertää jostain eri kautta. Olimme autuaan tietämättöminä niistä ajelleet ja niistä sitten kilahti sakot, joiden suuruus onneksi oli vain 30 puntaa per sakko. Vastaanmumiseminen ei kannattanut, sillä kirjeiden mukana tuli linkit kuviin ja videoihin tapahtuneesta, ja Markku teki toisen sakon todistusmatskuista tällaisen hupaisan videoklipin:
Ennen joulua pööpöilin onnessani joulufiilistelykuvausten kanssa useampana päivänä ja kokosin tänä ja viime vuonna kuvaamistani matskuista haaveilemani jouluvideon. Se ei tosin ollut kauhean suunniteltu video (kuten ei mun videot yleensäkään), mutta tiesin, millaisen fiiliksen siihen haluan, ja siitä tuli ihan nappi!
HBD-30 on jotain, mihin kiteytyy tänä vuonna paljon. Halusimme, että Kuukkeli muistuttaa meitä aina tästä vuodesta ja kaikesta, mitä siihen on mahtunut – päällimmäisenä rohkeus ja omien haaveiden toteuttaminen.