Toimittajan on tärkeää osata arvioida omaa työtään kriittisesti. Journalistinen pelikenttä on kuitenkin todella monimuotoinen, joten nuori toimittaja joutuu tosissaan laittamaan itsensä puntariin etsiessään oikeita journalistisia tomintatapoja.

Itse ajauduin journalismin maailmaan 19-vuotiaana. Uteliaisuus, innostuneisuus sekä rakkaus kirjoittamista, valokuvaamista ja etenkin urheilua kohtaan veivät minut tälle tielle. Nuo asiat ovat olleet vahvuuksiani, mutta toisaalta ne ovat myös ajaneet minut monien haasteiden eteen.

Mutta niinhän se on, että se, mitä eniten rakastaa pystyy myös satuttamaan eniten. Toisaalta ilman riskien ottamista tai itsensä likoon laittamista ei voi edetä pitkälle. Itse olisin toki voinut valita helpommankin tien toimittajana, mutta minulle se merkitsisi luovuttamista. Se mitä arvostan, on nimittäin itsensä haastaminen, ja sen myötä tapahtuva jatkuva kehittyminen – niin toimittajana kuin ihmisenä.

Mielestäni toimittajana on käytävä jatkuvaa itsetutkiskelua. Jos ei tunne peilistä takaisin katsovaa silmäparia niin on turha yrittääkään vakuutella ulkopuolisille, että osaisi kertoa heille jotain merkittäviä näkökulmia tästä ympäröivästä maailmasta. On oltava sinut itsensä ja oman toimintansa kanssa, jotta pystyy perustelemaan asiansa muille.

Journalistin tehtävä on uutisoida, raportoida, kommentoida sekä taustoittaa ja tätä kautta välittää ihmisille tietoa ja näkökulmia sekä tulkita ja jäsentää maailmaa. Kriittisyys ja keskustelujen herättäminen ovat tässä työssä avainasemassa. Mutta niiden edellytys on mielestäni ennen kaikkea rohkeus. Ilman sitä on mahdoton vaikuttaa tai saada ihmisissä reaktioita aikaan.

Itse päätin tarttua itselleni hyvin henkilökohtaiseen aiheeseen, joka on vaivannut minua kovasti. Toivottavasti juttuni herättää lukijoissakin jotain ajatuksia ja tunteita. Samoin kuvat – niissä nimittäin otin vapauden leikitellä ja ehkä vähän ärsyttääkin. Mielestäni hyvä toimittaja voi olla sekä itseironinen ja hauska, että samalla kuitenkin uskottava. Tasapainoilu vaatii toki taitoa, mutta vain tekemällä – ja joskus putoamallakin – oppii.

Tästä pdf-linkistä pääset lukemaan artikkelini, ja alta löytyy myös jutustani otettuja kuvia ja nostoja.

Toimittajan monta roolia – näytejuttu, Milla Vahtila

Onko toimittajan oikein tehdä työtä, joka koskettaa millään tavalla jotakuta hänelle läheistä ihmistä?

”Aina meillä on suhteita johonkuhun.”
– STT-Lehtikuvan uutispäätoimittaja Minna Holopainen –Koen, että erotun urheilutoimittajien ja -kuvaajien joukosta silmiinpistävästi.

”En koe ongelmaa siinä, että toimisin veljeni tiedottajana.”
– Urheilutoimittaja Riku Riihilahti –Osaavatko tavalliset lukijat erottaa tiedottajan ja journalistin roolit toisistaan,
vai liikkuuko toimittaja heikoilla jäillä, jos toimii molempina?

Onko aina kuitenkin niitä, joita asetelma ja eri roolini häiritsevät?

”Asetelma jossa toimit puolisona ja toimittajana on herkkä,
eikä mahdollista täyttä toimittajuutta ja toiminnan vapautta.”
– Matias Möttölä –

”Avustajien ja sisäpiirin tiedottajien apua tarvitaan, jotta lajeja saadaan esille medioissa, mutta
eettiset kysymykset nousevat toisaalta esiin.”
– Urheilutoimittajain liiton puheenjohtaja Heikki Miettinen –

Journalistin ohjeisiin nojaudutaan, mutta yksiselitteisiä pelisääntöjä ei löydy – tilanteet ovat aina tapauskohtaisia.

”Varoisin heristelemästä sormea.”
– Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen –

Onko roolini huippu-urheilijan vaimona kirous, vai kuitenkin vahvuuteni toimittajana?

Mitä mieltä sinä olet?
Lue nyt jo se koko juttu! (:

Toimittajan monta roolia – näytejuttu, Milla Vahtila