Romanttisia veneretkiä kanaaleissa – ja ilotyttöjä keikailemassa & houkuttelemassa asiakkaita sivukujien näyteikkunoissa.
Tulppaanien juhlaa ja viatonta loistoa – ja erotiikkakauppoja joka kadun kulmassa.
Huvipuisto tulvillaan lasten naurua ja autenttista iloa – ja vieressä ”coffee shopeja” terästettyine antimineen.
Ekologista liikkumista ja satoja, tuhansia, jopa satoja tuhansia pyöräilijöitä – muttei kypärän kypärää edes tarakoilla keikkuvilla perheen pienimmillä kyytiläisillä.
Kyyhkyläisiä suutelemassa hevosvaljakoiden kyydissä – ja tyhjiä ”toimistoja” odottamassa illan syrjähyppyjä.
Vuoron perään auringonpaistetta – ja kirjaimellista pilveä.
Kaiken keskellä minä tavoitteenani ikuistaa tuota kaikkea ja samaan aikaan selvitellä päätäni, jonka sisällä tasapainoilen pienten, mutta kuitenkin niin suurten omaan elämääni liittyvien kysymysten keskellä.
Amsterdam oli kirjaimellisesti aika ”twisted city”, joka pisti ajattelemaan monia elämän aika suuriakin aiheita. Samaan aikaan oman pääni sisällä pyörii tällä hetkellä yhtenä sekamelskana monia pienempiä, mutta itselleni toki sitäkin suurempia ajatuksia, ja tämän kombon myötä viikonlopun reissu oli todellakin sekä kiinnostava, vaikuttava että toisaalta myös hämmentävä. Ja väsyttävä.
Plakkarissani on siis todella mielenkiintoinen ja upea viikonloppumatka Amsterdamissa, missä vietin siis viime lauantain ja sunnuntain Rajala Ambassador -kilpailun merkeissä. Reissu oli antoisa niin valokuvauksellisesti kuin kokemuksellisesti, mutta toisaalta hektisyydessään myös otti paljon.
Takana on nimittäin niin ikään paljon antanut, mutta myös henkisesti monien kysymysten äärelle vienyt kevät, ja tämän viikonlopun ”lomareissun” jälkeen on sellainen olo, että olen entistä enemmän oikeasti loman tarpeessa. Tai en niinkään loman, vaan nollautumisen.
Tässä kevään mittaan pinnalle on noussut esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: Miten tulla toimeen ”omillaan” eli yrittäjänä? Miten toteuttaa omia unelmiaan? Miten löytää rohkeus tehdä juuri päin vastoin kuin mitä minun kaltaiseni ”kympin tytön” tulisi elämässään edetä? Miten kaivaa oma uransa, joka on erilainen kuin se, jota minun odotetaan suoraviivaisesti kulkevan ja jota pitkin muut tuntuvat kulkevan?
Samaan aikaan olen tällä hetkellä suunnattoman onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä minulla on, mutta toisaalta olen valinnut yrittäjähenkisen työn, jonka ”hintana” on ainainen epävarmuus sekä myös ajoittaiset epäoikeudenmukaisuuden ja lannistuneisuuden tunteet, jotka yrittävät saastuttaa omaa pohjimmiltaan iloista mieltä.
Tärkein on kuitenkin onneksi kohdallaan: Vierelläni seisoo maailman ihanin mies ja olemme löytäneet rakkauden, jota mikään ei pysty horjuttamaan.
Silti on asioita, jotka joudun kohtaamaan vain ja ainoastaan yksin.
Ne asiat ovat oman pääni sisällä ja ajoittain ne ovat niin kieroutuneita, että meinaavat tehdä minut hulluksi.
But just gotta learn to live with my twisted mind.
Näihin ajatuksiin on hyvä hiljalleen päättää tämä pieni päivitys. Amsterdamin reissustani on luvassa vielä erikseen ihan oma kunnon blogipostauksensa, kunhan saan ajatukseni ja aikatauluni taas kunnolla auki solmuistaan. Ja Markun kuulumisista niin ikään, että hänellä oli taas viime viikonloppuna kilpailu, nimittäin EM-karsintakisa Jyväskylässä, ja kisaputki jatkuu niin ikään ensi viikonloppuna ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana… Ja niiden väliin mahtuu treenejä, opiskelua, tenttejä, lisää treenejä ja niin edelleen.
Ai niin, ja tänään olimme valokuvattavana siihen yhteen lehtijuttuun, joka meistä on tekeillä. Ja ilmoitin meidän pienen tapahtumamme Unelmien liikuntapäivään, joka on 10.5.. Ja meiltä tilattiin taas yhdet Dream Ringsit, ja niitä menee tasaiseen tahtiin. Kiitos ja anteeksi ihan kauheasti!
Nimittäin kiitos tilauksista. Ja anteeksi hämmennys, jos saat postissa esimerkiksi pahvilaatikon, jossa lukee, että se sisältää viiniä.
Kyllä siellä on ne Dream Ringsit, jotka olemme sinne olohuoneemme lattialla paketoineet juuri sinua varten.
Loppuun vielä: Käy äänestämässä parasta kuvaa aiheesta ”Twisted City”. Ehdolla on kuusi kuvaa, joista yksi on Millan.
En tietenkään kerro, mikä.
