Joka viikko hoen itselleni, että ”ensi viikolla tämä rauhoittuu, eikä ole enää niin paljon tehtäviä asioita, sitten ehdin tehdä niitä seuraavia listalla olevia asioita ja ehkä jotain omia juttujakin”. Ja tulee seuraava viikko, joka on ihan yhtä täynnä kaikkea – mutta tajuan, että olen ikionnellinen siitä!

Kuitenkin etenkin juuri silloin on tärkeää välillä vaan olla. Ihan sama, miten paljon olisi asioita tehtävänä ja hoidettavana, niin täytyy muistaa joka päivä vaan hetki hengata ja välillä tehdä jotain ”ihan hömppää”, joka nimenomaan onkin tärkeää.

Pidin juuri tuossa yhden päivän, jona en tehnyt yhtään mitään ”järkevää” = töitä tai jotain, mikä jollain tapaa liittyisi yrittäjyyteen (kaikkia niitä asioita en tosin edes osaa mieltää työksi, kun niiden tekeminen on niin kivaa). Olimme ulkoilemassa ja touhuilimme kotona. Otimme höpsöjä kuvia.

Seuraavana aamuna oli kauhea into päästä takaisin hommien pariin!

Kiire ja stressi ovat ennen kaikkea mielentiloja. Kun sen tajuaa, ne voi selättää vaikka lopullisesti. Sillä minne meillä todellisuudessa on koko ajan niin kauhea kiire? Tuntuu, että kiireestäkin on tehty sellainen hyvän ja menestyvän ihmisen mitta, mutta onko se automaattisesti niin, että kiireinen ihminen on niitä asioita? En tiedä, mutta ainakin hyvinvointia se syö, joten ehkä en välitäkään vastauksesta.

Nyt takaisin kuvaeditoinnin pariin, jotta saan vielä vähän hommia pois alta ennen kuin suuntaamme treenaamaan, ja illalla jatkan kuvien käsittelyä. Työn alla ovat kesäsesongin viimeiset hääkuvat. Huomenna suuntaan Urheiluruudun juttukeikalle (jee!), ja loppuviikosta aiomme vähän lomailla.

Olisi miljoona blogiaihetta, joista haluaisin kirjoittaa, mutta luovuus vaatii aikaa ja rauhoittumista – kiireettömyyttä. Tästä huomaan, etten ole täydellisen onnistunut omassakaan kiireettömyyden tavoittelussani.

Mutta en aio ottaa stressiä siitäkään. Ei se haittaa, jos välillä on vähän liikaa kaikkea, kunhan homma ei mene överiksi. Tässäkin asiassa pätevät kohtuus ja tasapaino. Kaksi asiaa, joita noudattamalla ihminen pääsisi pitkälle, mutta joiden noudattaminen tuntuu olevan monelle juurikin kaikkein vaikeinta, oli kyse sitten terveydestä, työstä tai vaikkapa harrastuksista.

Kai se niin vain on, että äärimmäisyyksiin meneminen on niin paljon kiinnostavampaa. Toisaalta se on myös paljon riskaabelimpaa, eikä välttämättä tosiaankaan avain onneen, terveyteen tai hyvinvointiin.

Mutta ei kohtuus ja tasapaino välttämättä tarkoita tylsyyttä. Vaikka pyrkisi niihin, voi elää täysillä. Itse asiassa ehkä enemmän täysillä kuin äärimmäisyyksiin menemällä, koska silloin ei tarvitse kieltää itseltään mitään. Kun ne yhdistää vieläpä tietynlaiseen heittäytymiskykyyn ja siihen, ettei ota itseään liian vakavasti, mikään ei estä elämästä juuri sen näköistä elämää kuin itse haluaa ja olemasta onnellinen.

Ihanaa tiistaita <3

Lue myös:

Joka päivä on yrittäjän päivä!

Rengasmiestä mä katsastan, aion saada leiman….