Unelmien Kleinbus Englannista – hippipaku nimeltä Kuukkeli OSA 3/3

Jatkoa näille jutuille:

Unelmien Kleinbus Englannista – hippipaku nimeltä Kuukkeli OSA 1/3

Unelmien Kleinbus Englannista – hippipaku nimeltä Kuukkeli OSA 2/3

Ostettiin muutama lampaantalja lämmittämään öitämme. Meillä kun ei tosiaan ollut makuupusseja mukana, niin oli edelleen aika vilpoisaa, mutta hommattiin pitkin matkaa kaikenlaisia lämmikkeitä, kuten nää taljat ja Edinburghista perinteisiä villakangasvilttejä ja -kankaita.

Uusi perheenjäsen tutuksi

Opimme hakureissumme aikana tuntemaan Kuukkelia päivä päivältä paremmin ja alamme kerryttää listaa asioista, joista meidän pitää ottaa selvää tai fiksata kotiin palattuamme.

Teknisesti auto kulki vanhaksi volkkariksi kuin unelma ensimmäiset 2 000 km (kop kop). Ennen ensimmäistä huoltoa se odotetusti söi vähän öljyä, ja jatkoimme koko matkan öljyn seuraamista. Töötti on rikki, kahvoja puuttuu sieltä täältä, verhoilut repsottelevat, paneeleista puuttuu kiinnikkeitä, jokunen valo on palanut ja muuta vastaavaa, mutta niitä alamme korjailemaan kotiin päästyämme. Myös valot pitää vaihtaa uusiin, koska ne on tehty vasemmanpuoleiselle liikenteelle.

Kuukkelin luonne on tullut meille hiljalleen tutuksi myös sen kanssa käymiemme keskustelujen myötä. Sillä on tuon tuostakin sanottavaa, minkä se tuo esille ptyh ptyh -äänellään. Matkan edetessä Englannin puolelta lautalla Hollantiin ja Saksaan köhinä lisääntyy tosin siinä määrin, ettei se enää ole mitään normaalia vanhan auton puhinaa, ja Lyypekin satamassa ristimme sormemme, että saamme auton vielä ajettua laivaan. Saammehan me ja 1,5 vuorokauden lauttamatkan jälkeen tuuletamme riemusta Vuosaaren satamassa.

*Lautassa matkalla Englannista Hollantiin. Piti blokata jokainen rengas huolella, että Kuukkeli varmasti pysyi paikoillaan koko matkan ajan. Käsijarru kun oli ”vähän” huono = ihan olematon :D*

Yö parkkiksella Hollannissa. Taitettava kenttälapio on muuten ihan must-varuste road tripeillä. Aina ei välttämättä oo vessoja saatavilla, eikä sitä voi noin vain asioida missä huvittaa, vaan on tärkeää ”haudata kaikki todistusaineisto”, jota oma leireily aiheuttaa. Muutenkin sääntö ”jätä paikat sellaiseksi kuin ne olivat” on ehdoton eli mikään roskaaminen tai muukaan ympäristön muokkaus ei ole sallittua!

*Tankkaamassa saksalaisella huoltoasemalla paikallisen hippipakun kaverin. Hollannissa bensa oli tajuttoman kallista, joten kannattaa tankata ennemmin Saksan puolella.*

*Voiton puolella – selvitiin Finnlinesin lauttaan asti, josta sitä vaikka ois jo työntänyt Vuosaaren satamassa Kuukkelin Suomen maalle!*

Vaikka oltiin just törsätty ”kaikki” rahamme Kuukkeliin, niin kotimatkalla jatkettiin meille tyypillisellä säästölinjalla (jonka ansiosta hei me ollaan vuosien aikana pystytty säästämään niin paljon, että pystyttiin toteuttamaan unelmamme hippipakusta!) ja nukuttiin kaks yötä Finnlinesin lautalla lattialla. Toisaalta lautalla sai vapaasti käyttää sauna- ja pesutiloja, joten sehän oli kunnon luksuslauttamatka meidän mittapuulla :) Tossa lattialla mä lisäksi istuin ja kirjoitin tän lehtijutun ensimmäisen version.

*Hei päästiin ihan ajamalla ulos lautasta Vuosaaren satamassa ja kotiin asti!*

Kotiin palattuamme moottorin köhinä muuttuu kaameaksi poksunnaksi ja olemme kuin iso liikkuva uudenvuodenpapatti. Ongelmalle ei meinaa ensimmäisellä korjaamolla löytyä mitään syytä, mutta toinen korjaaja keksii, että vika on virranjakajassa.

Rekisteröintikatsastuksessa käy ilmi, että takajarrut ja käsijarru eivät läpäise vaatimuksia ja etuakseli vaatii pientä hitsailua. Etenkin käsijarrun korjaus on meille helpotus, koska koko Brittien reissun ajan saimme kikkailla auton parkkeerauksen kanssa ja jännittää, löydämmekö itsemme aamulla ojasta. Tulipahan ostettua heti alkuun hyvät rengasstopparit.

*Kuvissa vielä takaisin brittitunnelmiin – tässä me ajellaan Skotlannissa Edinburghin pohjoispuolella.*

Tässä me vietettiin yksi yö, varoen liiskaamasta pellon viljelyksiä tietenkin. Pellon omistaja tuli ihmettelemään touhujamme ja opittiin, että kannattaa vaan rohkeasti käydä juttelemassa paikallisten maanomistajien kanssa – Skotlannissa ollaan aika suopeita campingin suhteen ja kysymällä saa melko varmasti luvan leiriytyä toisten mailla.

*Taas yks yöpymispaikka, tällä kertaa lehmälaituminen laidassa – mansikit oli aika kummissaan meistä. Aamulla maajussi porhals tohon viereen autollaan ja tuli ruokkimaan ammujaan.*

*Ne paljon puhutut rengasstopparit, joilla voi myös tasapainottaa autoa. Hankittiin vielä toisetkin – sellaset pienemmät kumiset stopparit.*

Kuukkelinfiksausviikot

Onnistuimme polttelemaan hakureissun aikana useita sulakkeita. Päätimme, että kotiin päästyämme hankimme heti toisen akun, ns. hupiakun, johon saamme kytkettyä jääkaapin ja jota voimme käyttää runsaan pienelektroniikkavarastomme latailuun, sillä valokuvaajana ja yrittäjänä tarvitsen virtaa myös reissujemme aikana.

Lisäksi päädymme kotona tilaamaan lämpöpuhallussysteemistä puuttuvat osat, jotta saamme sen kytkettyä vielä syksyksi päälle. Samoin tulee tilattua vaikka ja mitä enemmän tai vähemmän tarpeellista, ja seuraavat kolme viikkoa kotona ovatkin sellaisia Kuukkelille omistettuja viikkoja, kun fiksailemme sitä töidemme ohella, jotta saisimme sen rekisteriin ja valmiiksi syksyn ruskareissujamme varten. Motonetissa, missä emme ennen käyneet juuri koskaan, ravaamme nyt useammin kuin ruokakaupassa.

Oleellisina lisätilpehööreinä mainittakoon punainen volkkarilogolla varustettu vararengassuoja, kattotelineelle laitettava punainen jerrykannu, metalliset ”silmäluomet” ja vaihdekepin biljardipallonuppi. Lisäksi tiivistelemme ovia ja ikkunoita, viimeistelemme verhot, porailemme seiniin kultaisia naulakoita ja muuta pientä. Alamme myös suunnitella, mihin kaikkeen bisnekseen voisimme Kuukkelia käyttää: ainakin hääautona ja tarjota erilaisiin kuvauksiin.

*Kuukkelilla ajeleminen on yllättävän mukavaa ja ajoasento on tosi hyvä. Ikkunoista näkee joka suuntaan.*

*Outlanderin yhdellä kuvauspaikalla – kuka tunnistaa?*

Kuukkelin ehkä hauskin ominaisuus oli alkuun se, että se väläytti pitkiä valoja aina, kun rattia käänsi tietyn kohdan ylitse eli toisin sanoen me päädymme ajamaan koko 2 500 kilometrisen hakumatkamme pitkiä valoja tuon tuostakin väläytellen.

Kotona selviää, että pitkien valojen käyttöviiksi ottaa kosketushäikkää ratista, ja töötinkin vika on kosketushäikkä ratissa eli töötti onkin ”rikki” sillä tavalla, että se menee pysyvästi päälle huutamaan, kun kääntää virrat päälle. Tämän ominaisuuden saamme me ja koko Tattarisuo kuulla kera kunnon fanfaarin, kun katsastusmies keksii, että töötin piuha on auton helman alla irti – se oli otettu irti ilmeisestä syystä.

Vihdoin Suomessa ja koko lauma kasassa – myös Sisu, joka siis tuli meille vasta noin kuukausi Kuukkelinhakureissun jälkeen. Sisu pääskin sitten heti viis päivää meille tulonsa jälkeen road tripille Kolille. Jos mielii mukaan meidän laumaan, pitää oppia meidän tavoille heti pikkupentuna :)

HBD-30

Auton maahantuontiprosessi oli lopulta todella yksinkertainen. Saimme pitää brittikilvet, joten auton ostaessamme otimme vain vakuutuksen. Käyttöönottoilmoituksen ja autoveroilmoituksen teimme netissä paria päivää ennen Suomeen saapumista ja kotona veimme auton rekisteröintikatsastukseen.

Meiltä puuttuu yhä (huom, tämä juttu on siis kirjoitettu heti silloin Kuukkelinhakureissun jälkeen) uusi rekkari, sillä sen saa alle vasta autoveropäätöksen tultua. Erikoisrekkarista saa maksaa itsensä kipeäksi, mutta totesimme, ettei se tässä konkurssissa enää paljoa hetkauta. Niinpä tilasimme rekkarin, joka kiteyttää tämän kaiken hulluuden: HBD-30. Täytämme molemmat tänä vuonna 30, ja joku voisikin sanoa tätä kolmenkympin kriisiksi, mutta minä luonnehtisin tätä ennemmin kolmenkympin rohkeudeksi. Tohdimme toteuttaa haaveemme nyt eikä joskus.

Kun nyt vauhtiin pääsimme, niin toteutetaan vielä toinenkin: Vajaan viikon päästä Kuukkelin kyydissä tulee matkaamaan minun ja Markun sekä Simba-koiramme ja Pumba-kanimme lisäksi myös siperianhuskypentu Sisu.

*Jouduttiin odottamaan HBD-30 -rekkariamme aina loppusyksyyn 2019 asti, mutta se oli sen arvoista!*

Jo ennen Kuukkelia seurueemme herätti kohtaamissamme ihmisissä hilpeyttä, ja nyt tunnemme itsemme entistä enemmän hyvän mielen lähettiläiksi. Mitä erilaisimmat ihmiset tulevat juttelemaan kanssamme, ja meillä on ollut jo useita mainioita kohtaamisia, kuten sarjakuvahahmomainen autokorjaaja skottiaksentteineen ja omalaatuisine maneereineen.

Hakureissun ja sitä seuranneiden kuukkelinfiksausviikkojen aikana käy muutenkin selväksi, että hippipaku on ihan meidän juttu. Rakastamme kaikkea vintagea ja se, millä tyylillä ja fiiliksellä tallaamme eteenpäin, on meille tärkeää.

*Hesassa. Simba rötvää tyytyväisenä Kuukkelissa, kun me muut kuvapööpöillään.*

*Bongaatko Sisun lempparipaikaltaan? :)*

Kohti Kilpisjärveä

Nyt Simba-koira rötvää tyytyväisenä Kuukkelin sängyssä, ja Pumba-pupu ihmettelee ohi kiitäviä maisemia matkahäkistään takaikkunan ääressä. Suuntaamme Kuusamon kautta Kilpisjärvelle.

Joka päivä opimme Kuukkelista jotain uutta tai sattuu jotain hauskaa tai yllättävää. Nyt päätämme testata, miten pitkälle pääsemme tankillisella. Bensa loppuu 100 metriä ennen yhtä Lapinlahden huoltoasemaa, ja jerrykannuun turvautumisen sijaan Markku työntää Kuukkelin asemalle, ja minä hihitän hysteerisenä ratissa.

*Pumba hengailemassa Kuukkelin kuivamuonalaatikon päällä.*

*Voisko pienellä koiralla enää olla paremmat matkustusolosuhteet?*

Yöllä pääsemme testaamaan, jäädymmekö hengiltä Kuukkelissa yöpakkasilla. Pidämme pop upin kiinni ja hautaudumme Simban kanssa paksun peittomme alle. Kunhan saamme hupiakun kytkettyä paikoilleen, niin ehkä testaamme jotain kevyttä sisätilalämppäriäkin, mutta näemmä ilmankin pärjää, vaikka vähän vilpoista onkin.

Toisena matkapäivänämme Kuukkeli päättää pysähtyä neljä kilometriä ennen Hyrynsalmea. Se pysähtyy samalla lailla kuin eilen, kun bensa loppui, mutta nyt löpöä on. Pienen puhelinrumban jälkeen paikalle kiiruhtaa paikallinen puuhamies, joka on kuin sarjakuvakirjasta karannut hänkin. Selviää, että bensapumppu on rikki.

*Ruuanlaittoa viitostien varressa ennen yötä ”pakastearkussamme”…*

Viiden tunnin jälkeen auton alle on viritetty Kajaanin Motonetistä haettu ja hauenleuoilla akkuun kytketty sähköinen bensapumppu ja matka kohti pohjoista jatkuu, kunnes Kuusamossa tajuamme, että jotain on edelleen pahasti vialla.

Jos ikinä pääsemme Kilpisjärvelle asti, niin leiriydymme siihen samaan paikkaan, missä kesällä vasta haaveilimme Kuukkelistamme. Silloin korkkaamme viimein sen shamppanjan, joka on roikkunut mukanamme Englannista asti.

*Hei päästiin me kuitenkin Kuusamoon asti sillä ekalla Suomen reissullamme! Kesällä 2020 sit sinne Kilpisjärvelle…*

*Katolla oleva jerrykannu on niin ikään tärkeä yksityiskohta.*

*Kolin ruskareissulla eli Kuukkeli tokalla Suomi road tripillään.*

FAKTABOXI:

Mitä hippipakun hankkiminen Briteistä kustansi?

Volkswagen T2 Kleinbus vm. 1979 18 000 €
Lennot kahdelle Hki-Lontoo 180 €
Vuokra-auto + bensat kolmeksi päiväksi 240 €
Yksi hotelliyö ja kuusi leiritäaluemaksua yht. 170 €
Lauttamatkat Harwich-Haag ja Lyypekki-Helsinki yht. 600 €
Bensat Kuukkelin kotimatkaan noin 600 €
Kuukkelin ensihuolto Skotlannissa 200 €
Tärkeät lisätarvikkeet, kuten tunkki, vaahtosammutin, hinausköysi yms. noin 150 €
Puuttuvat osat, kuten ovenkahvat, paneeleiden kiinnikkeet, uudet valot yms. noin 200 €
Rekisteröintikatsastus ja jälkitarkastukset 220 €
Katsastukseen liittyvät huollot 400 €
Erikoisrekisterikilpi 750 €
Autovero 70 €

Yht. 21 780 €

Lisäksi:

Hupiakku, invertteri ja niiden kytkemiseen tarvittavat muut osat 400 €
Lämpöpuhalluksen puuttuvat osat 300 €
Muut ei-pakolliset lisähärpäkkeet, kuten kattoteline, jääkaappi, vaihdekepin nuppi yms. noin 600 €

Yht. 1 300 €
__________________________________________________________________________

Teksti: Milla Vahtila
Kuvat: Milla & Markku Vahtila

(kaikki meistä otetut kuvatkin ovat itse otettuja jalustan + kaukolaukaisijan tai dronen avulla)

Kuukkelin seikkailuja voi seurata Insagramissa #hippipakunimeltäkuukkeli-häshtägillä ja @voimavahtila