Tällä kertaa aiheena on vähän asiallisempi teema. Toivon, että tästä on jollekulle nuorelle urheilijalle ja/tai heidän läheisilleen apua.

Jos on yksi asia, missä näin Markun urheilu-uraa viimeiset yli 10 vuotta seuranneena olisi kritiikin varaa, niin se on vakuutusasiat. Ei siksi, että meillä olisi mennyt mitään kovasti vialle (onneksi), mutta koska aihe on erittäin tärkeä, mutta tärkeydestä huolimatta ainakaan Markku ei ole saanut aiheesta kauheasti neuvoja tai apua sitä tarvitessaan.

Markulla oli monen vuoden ajan Olympiakomitean todella hyvä urheilijan vakuutus. Siitä olemme tosi tosi kiitollisia, ja se vakuutus valitettavasti tuli moneen kertaan tarpeeseen, kun Markulla on tässä vuosien varrella ollut esimerkiksi olkapäävammoja, yksi nilkkavamma ja ongelmia käsivarsien kanssa. Kyseinen vakuutus on ollut meille iso turva ja taloudellinen apu.

Toisaalta kyseinen vakuutus toimi myös pienenä karhunpalveluksena sen suhteen, että tyytyväisenä tuudittauduimme pitkään olemaan sen varassa, ja kun se tämän vuoden alussa otettiin Markulta pois, jäimme tyhjän päälle. Meillä oli edessä uuden vakuutuksen hankinta, ja niinhän se on, että kun hakee uutta urheiluvakuutusta, niin niihin saattaa tulla isojakin rajoituksia sen mukaan, millainen vammahistoria urheilijalla on.

Ja tottakai Suomessa ihminen pääsee hoitoon ilman vakuutustakin, mutta hoitoon pääseminen voi olla hyvin paljon hitaampaa, sitä ei voi hakeutua kulloisenkin vamman parhaille asiantuntijoille (kuten olkapäävammojen kohdalla olkapääexperteille), ja lisäksi julkisella puolella ei hoideta vammoja sillä ajatuksella, että kyseessä on urheilija. Markunkaan monet vammat eivät ole olleet mitenkään kauhean kriittisiä normaalin elämisen kannalta, mutta huippu-urheilun kannalta kyllä.

Lajiliiton suosittelema Sporttiturva-vakuutus on valitettavasti aika suppea ja ei korvaa vammoja, jotka liittyvät aikaisempiin vammoihin. Näin ollen se osoittautui meille huonoksi vaihtoehdoksi. Pyysimme apua vakuutuksen etsintään Markun urheiluun liittyviltä tahoilta, mutta käytännössä saamamme apu oli aika olematonta. Selvitin siis itse monen viikon ajan vakuutusasioita, ja lopulta päädyimme ottamaan melko kattavan urheiluvakuutuksen omalta vakuutusyhtiöltämme. Valitettavasti siihen tuli toki myös niitä rajoituksia Markun aiemman vammahistorian myötä, mutta se on kuitenkin hyvin paljon kattavampi kuin se Sporttiturva-paketti.

Tajusimme, että järkevintä olisi ollut ottaa Markulle tällainen urheiluvakuutus jo nuorena/urheilu-uran alkuvaiheessa tai vähintäänkin siinä vaiheessa teini-ikää, kun kävi selväksi, että Markku haluaa voimistelusta itselleen uran. Silloin, kun Markulla ei vielä ollut juuri minkäänlaista urheiluun liittyvää vammahistoriaa, hän olisi saanut paremman vakuutuksen, jota meidän olisi kannattanut pitää kaikki nämä vuodet siitäkin huolimatta, että Markku välissä sai sen Olympiakomitean vakuutuksen. Tiedossa nimittäin on aina ollut, että se vakuutus tuskin jatkuu loputtomiin, ja se on sellainen vakuutus, jota urheilija itse ei pysty jatkamaan. Emme kuitenkaan tajunneet ajatella asiaa noin pitkälle, eikä kukaan tajunnut meitä sen suhteen neuvoakaan.

Toki jälkiviisaus ei auta enää meitä, mutta toivon mukaan jotakuta muuta voimistelijaa tämä auttaa. Nuoret lahjakkaat voimistelijanalut siis – tai pikemminkin heidän vanhemmat – tajutkaa vakuuttaa urheilija kunnolla ja neuvokaa häntä myös jatkamaan sitä omaa vakuutusta, vaikka hän saisi jonkun muun tahon kustantaman paremman vakuutuksen siihen rinnalle. Nuorena otettuja vakuutuksia kun ei kannata katkaista, koska mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän ehtii sattua ja tapahtua, niin sitä vaikeampaa on enää saada uutta yhtä hyvää vakuutusta tilalle.

Toivoisin myös, että kaikki urheilijan uraan liittyvät isommat tahot ottaisivat isomman kopin siitä, että neuvoisivat urheilijoita ja heidän lähipiiriään näissä asioissa jo nuoresta pitäen. Tarkoitus ei ole missään nimessä syytellä ketään, vaan tuoda esille, että nuoret urheilijat itse eivät tiedä tai tajua ajatella kaikkia näitä asioita ellei joku tuo niitä esille. Ja koska vakuutusjutut kuitenkin ovat aika tärkeitä, ei niiden suhteen voi saada liikaa neuvoja. Aina on varauduttava pahimpaan, mutta harva nuori sellaisia asioita tajuaa ajatella, joten kaikkien urheilijan ympärillä olevien pitäisi ottaa koppi näistä asioista. Toivottavasti näissä jutuissa siis asiat paranevat ja muut eivät ole yhtä yksin niiden kanssa :)

Ilman vakuutusta ei myöskään kannata hillua. Saimme juuri jokunen viikko sitten vihdoin valikoitua Markulle sen uuden vakuutuksen, onneksi, sillä reilu viikko sitten Markulle kävi pieni tapaturma treeneissä.

Markku teki montun päällä olevilla renkailla alastuloa, kun toisen renkaan vaijeri katkesi ja rengas siis irtosi katosta. Markku jäi aika rajun näköisesti yhden renkaan varaan. Minä satuin videoimaan kyseisen suorituksen kännykällä, ja Markku otti sen GoPro:llekin.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että apua, ei kai Markun olkapäälle nyt (taas) käynyt jotain. Markku ei kuitenkaan siinä hetkessä tuntenut mitään kipua, ja huokaisimme helpotuksesta. Koko juttu lähinnä nauratti, ja kun Ilta-Sanomat bongasi videoimme Instagramistamme ja teki siitä vähän dramatisoivan nettijutun, niin olimme siitäkin vähän, että hohhoijaa.

Seuraavana päivänä Markun olkapää oli kuitenkin kipeä. Hän päätti odottaa ja katsoa, josko se vain olisi vähän revähtänyt tai jotain ja rauhoittuisi levolla. Mutta eipä rauhoittunut, vaan kyllä nyt vaan vaikuttaa siltä, että olkapäässä on jokin rikki ja se täytyy käydä näyttämässä lääkärissä.

Nyt törmäsimme samalla ihan uudenlaisiin kysymyksiin: Miten on mahdollista, että voimistelurenkaan vaijeri katkeaa? Eikö niitä pitäisi huoltaa ja tarkistaa niiden kunto säännöllisesti? Kuka on vastuussa tällaisessa tilanteessa?

Syyttely ei tietenkään ole mikään ratkaisu, sillä kaikkea voi tapahtua ja sitä varten on juurikin hyvä olla ne vakuutukset kunnossa. Pienestä alkukankeudesta huolimatta Liikuntavirastokin onneksi tarttui tähän tapahtumaan aiheen vaatimalla huolella, selvitti vaijerin katkeamisen syyt, pyrkii ennaltaehkäisemään vastaavan tapahtumista uudestaan ja lähtee omalta osaltaan selvittelemään korvausasioita.

Toivotaan, ettei mitään kuitenkaan olisi pahemmin rikki Markun olkapäässä. Viimeiset puolitoista vuotta kun ovat olleet Markulla yhtä olkapääkuntoutusta. Ensin hän putosi hevoselta ja sai oikeaan olkapäähän AC-nivelvamman, sitten vuorossa oli vasemman olkapään jännerepeämän leikkaus ja nyt, kun hän vihdoin alkoi olla suht parantunut noista molemmista, kävi tämä. Tekevälle toki sattuu, ja urheilussa on aina riskinsä, mutta olisihan se tietysti kiva, jos voisi luottaa edes siihen, että voimistelutelineet eivät brakaa. Tosi huonoa tuuria siis, ja jokainen varmasti ymmärtää, miten turhauttavaa tällainen on huippu-urheilijalle.

Markku kuitenkin totesi tuossa yhtenä päivänä, että aina olisi voinut käydä paljon pahemminkin.Totta.

Liikkuminen ja urheilu on kuitenkin ihanaa ja harrastaminen kannattaa ehdottomasti. On kaikkien etu ja toive, että ihmiset liikkuvat ja urheilijat tähtäävät korkealle. Vastoinkäymisille ei voi mitään, mutta niistä toki pitää kaikkien osapuolten oppia ja pyrkiä varautumaan niihin mahdollisimman hyvin – mieluiten liian hyvin. Siksi vakuutukset kuntoon ja jos jotain sattuu, niin puidaan tapahtunut yhdessä läpi hyvässä hengessä. 

Liikunnan ja urheilun iloa kaikille!