Tällä vlogilla (upotettu blogitekstin loppuun) on vähän meidän arkifiilistelyä yhdeltä puolikkaalta vapaapäivältä, ja lisäksi kerrotaan, miten ajettiin itsemme vähän loppuun tulipalon jälkeen ja mitkä on meidän uudet aikataulusuunnitelmat. Ja jos siltä tuntuu, niin niitäkin taas muutetaan, koska tärkeintä on nauttia matkasta eikä se onnistu, jos iskee kiireahdistus!

Meidän vahvuus on se, että me toteutetaan asioita, eikä vain unelmoida, vaan ryhdytään tuumasta toimeen ja toteutetaan ne haaveet, jotka me suinkin pystytään – ja vuosien aikana ollaan opittu, että monesti sitä pystyy enempään kuin kuvittelee, ja että tietyt normit ja odotukset rajoittaa sitä, mitä kuvittelee pystyvänsä tekemään ja saavuttamaan ja että sitä saattaa sortua kuvittelemaan, että koska tienaa vain summan X ei pysty tekemään – tai ei ole jotenkin korrektia pystyä tekemään – tiettyjä asioita tai ostamaan jotain.

Tulipalon jälkeenkin nämä ominaisuudet ja meidän optimismi auttoi meitä: me ei jääty tuleen makaamaan, vaan ryhdyttiin miettimään tulevaa ja rakentamaan uusia haaveita ja alettiin heti tekemään hommia niiden toteuttamiseksi ja hypättiin projektiin, johon meillä ei ehkä ns. oppikirjan mukaan ole osaamista tai varallisuutta. Me ei kuitenkaan epäröity, vaan siirrettiin ja pystytettiin aitta, etsittiin uusi vanha talo, tehtiin perustukset sille, purettiin ja siirrettiin se ja samaan aikaan tehtiin töitä yrittäjinä ja rakennettiin pohjaa ihan uusille yrityskuvioille ja Markku myös opiskeli. Meidän sinisilmäisyys antoi meille toivoa, kun naiivisti uskottiin, että aitta oisi ollut valmis jo aikoja sitten ja talokin siirretty ja pystytettynäkin jo ja uskallettiin lähteä meidän budjetilla siirtämään ja rakentamaan 400-neliöistä taloa ilman mitään kokemusta ja rahalla, jolla sen ei pitäisi olla mahdollista.

Vauhti jäikin sitten päälle ja iski sokeus kaikkea sitä kohtaan, mitä ollaan tehty ja missä aikataulussa pystytään asioita tekemään siten, ettei kuitenkaan jyrättäisi yhtä meille tärkeintä elämänarvoa eli sitä, että halutaan tehdä asioita siinä tahdissa ja sillä tyylillä, että tekemisessä säilyy rentous, luovuus, ilo ja hetkistä täysin sydämin nauttiminen. Huomaamattamme me vauhtisokeudessamme ehkä ajettiinkin itsemme kuluneen vuoden aikana vähän loppuun ja huomattiin se nyt alkuvuodesta.

Siksi me taas höllennetään aikatauluja – ja yritetään olla siitä myös erittäin ylpeitä! Meistä tehokkuuden ihannointi ei ole hyve, vaan ihmisiä uupumukseen ajava asia, jota me vähän halveksutaan. Silti sorruttiin siihen itsekin! Kun tekee asioita, joista nauttii, niin sitä on tosi vaikea tajuta, että silloinkin voi väsyä, ja siihen herää vasta kun huomaa, ettei enää osaakaan iloita niin paljon kaikesta siitä, jonka tietää tuovan itselle eniten iloa. Ja kun sen huomaa, sitä alkaa murehtimaan ja stressaamaan, ja noidankehä on valmis.

Tällä vlogilla on aluksi vähän meidän rentoa arkifiilistelyä helmikuulta, jonka jälkeen kerrotaan vähän näistä yllä kuvatuista fiiliksistämme ja siitä, miten muutettiin suunnitelmiamme. Vuodenvaihteessahan kerroimme, että meidän oli nimittäin tarkoitus tehdä aitta valmiiksi tammikuun aikana ja me irtisanottiin Helsingin vuokra-asuntomme tammikuun loppuun ja helmikuun alusta alkaen meistä piti tulla viimein loviisalaisia. Tammikuun puolivälissä tajuttiin, että yhtälö olikin liki mahdoton – tai no se oli siinä väsymyksessä ja ahdistuksessa mahdoton – ja ihmeen kaupalla saatiinkin jatkettua vuokrasopimusta ja siten siirrettyä suunnitelmiamme kuukaudella. Voi olla, että tälläkään aikataululla ei ihan mene asiat suunnitelmien mukaan, mutta nyt ainakin selvitään sekoamatta totaalisesti ja siten, että ollaan pidetty jokunen vapaapäiväkin 😊 (Tai sekoamisesta ei mennä takuuseen, koska tässä kuussa meillä sitten löytyikin jotain uutta intoa/hulluutta toteuttaa myös yksi ihan toinen haaveemme, mutta siitä lisää ehkä ensi kuussa…)

Miten vaikeaa muuten onkaan tajuta, että vaikka meille ei makseta aitan ja talon rakentamisesta, niin nekin on tavallaan meidän työ – etenkin Markun – ja että siitäkin tarttee vapaapäiviä, ja kun vielä yrittäjyys kietoutuu osaksi meidän koko elämää, on tosi helppoa vaan unohtaa iloisena vaihde päälle ja touhottaa menemään niin kauan, kunnes bensa vaan loppuu kesken ajon. ”Me ei ainakaan ikinä sorruta ajamaan itteämme ihan loppuun, vaan mieluummin ollaan yrittäjiä ja pärjätään vähemmillä tuloilla ja saadaan viettää paljon aikaa yhdessä ja toteuttaa omia projektejamme ja intohimojamme,” me ollaan ajateltu. Ja sitten löydettiinkin ittemme tilanteesta, että ollaan melkein ajettu ittemme loppuun kaikella sillä ihanalla ja kivalla, mitä me tehdään! Toisin sanoen liika on liikaa, vaikka eläisi unelmiensa elämää, ja niin me eletään tulipalosta huolimatta – ja ehkä jopa osittain sen ansioista, koska onnea on myös sen tajuaminen, miten onnellinen sitä voi olla näinkin eriskummallisessa elämäntilanteessa. Onnea on tietyt perusasiat, mutta myös tietty suhtautuminen ja elämänasenne. Niitä ei haluta hukata, ja nyt on vähän tuntunut siltä, että on riski hukata ne, kun posottaa liian vauhdilla! Kivojakin asioita tekemällä voi nimittäin ajaa itsensä loppuun. Jos syö liikaa jäätelöä, tulee paha olo. Jos juo liikaa skumppaa, tulee paha olo.

Tuli vähän sekava teksti, mutta tällä mennään – yritetään saada seuraava talonsiirtovlogi ulos ensi viikolla ja jonossa on varmaan sata muutakin vlogia! Meidän haave olisi voida julkaista vuorotellen tällaisia ”höpinävlogeja” ja ns. ”tekemisvlogeja/rakentamis-remppavlogeja”, joilla aina näytetään, miten tehdään jotain tai seurataan jotain meidän päivää. Realistisesti se ei kuitenkaan vieläkään ole mahdollista, joten tällä (aidon) sekavalla linjalla edelleen mennään. Ihanaa, jos jaksat seurata meidän matkaa!