“Raha tuo onnen.” Niinkö?
Törmäsin viime sunnuntaina tähän – Downshiftaus on luusereille – blogitekstiin, joka sai minut ajattelemaan muun muassa seuraavaa.
Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka ovat olleet rahattomia/pienituloisia joskus ja haalivat sitten rahaa itselleen myöhemmin ja tuntuvat pinttäytyvän siihen kiinni kynsin ja hampain. Mutta oma kokemukseni on, että köyhänäkin voi olla todellakin onnellinen. Ja sanoisin jopa, että onnellisempi kuin sitä varakkaampana.
Itse olen 27-v. nainen. Parhaimpina vuosinani olen tienannut noin 15 000 €, samoin mieheni. Elämme säästäväisesti tai sanoisin enemmänkin että valikoiden. Tuhlaamme vain asioihin, jotka oikeasti tuovat meille iloa, onnea ja hyvinvointia, kuten matkusteluun ja minä vintagevaatteisiin.
Olemme valinneet sen, että alusta alkaen toteutamme unelmiamme ja teemme juuri sitä, mitä haluamme. Säästöjemme pohjan keräsimme toki ensin tekemällä vähän ikävämpiäkin duunarihommia, mutta nyt pystymme sen ansiosta elämään jo aika kivasti – sanoisin jopa että ylellisesti, mikä toki kuulostaa aika huvittavalta, kun olemme näin köyhätuloisia yhteiskuntamme silmissä.
Meille rikkautta on juuri se, että saamme ja voimme elää kuten haluamme. Olemme pienyrittäjiä ja tähtäämme maailman parhaiksi siinä, mitä teemme. Voi olla, että joskus sen ansiosta rikastumme taloudellisestikin, mutta emme välttämättä.
Mutta onnellisuutemme ei ole siitä kiinni, koska olemme tosi onnellisia jo nyt. Ja itse asiassa en ole varma, haluanko koskaan rikastua, jos sitten muutun yhtä ahneeksi ja rahariippuvaiseksi kuin mitä kaikki muut itseäni isompituloiset minun näkökulmastani tuntuvat liian usein olevan.
Välillä tuntuu toki pahalta ja käsittämättömältä lukea juttuja muista pienituloisista, jotka valittavat (vaikka tienaisivat tuplasti enemmän kuin me). Toki kaikki eivät pärjää “yhtä vähällä”, mutta oikeasti “vähän” voi olla myös paljon.
Meille rikkautta on viettää paljon aikaa yhdessä ja tehdä jopa töitä yhdessä. Joidenkin silmissä me varmaan ”downshiftaamme”, toisten silmissä taas olemme “menestyksekkäitä” yrittäjiä, koska päällisin päin meillä menee tosi hyvin ja niin meneekin, koska meillä on varaa kaikkeen tärkeimpään, mitä haluamme ja olemme onnellisia.
Mutta olisi tavallaan siistiä myös todeta ihmisille päin naamaa, että me tienaamme välillä kaksi ihmistä yhteensä alle 2000 euroa kuussa. Mehän olemme siis “superköyhiä”, jos kerran alle 2 000 euron tuloilla ihminen on meidän yhteiskunnassamme köyhä. Ja silti meillä menee näin tajuttoman hyvin ja omasta näkökulmastani asiat eivät voisi olla paremmin.
Toki rikkaus merkitsee eri ihmisille ja eri elämäntilanteissa eri asioita. Itselleni rakkaus, yhteinen aika puolison kanssa ja itsensä toteuttaminen menee etusijalle, enkä suostuisi edes mennä päivätöihin, ellei se sitten mahdollistaisi myös noita edellämainittuja asioita. Ja harva työ mahdollistaa, joten yrittäjyys on ainoa vaihtoehto. Ja se on ihanaa.
Tämä ihan vaan toisena näkökulmana tässä yhteiskunnassa, jossa on joko hienoa menestyä tai luoda uraa ja takoa rahaa – ja sitten sen jälkeen downshiftailla tai tehdä jotain muuta trendikästä, kun siihen on varaa. Mutta kyllä on meitä köyhiäkin, joilla on taitoa ja rohkeutta elää juuri niikuin itse haluamme.
Tätä on vaikea pukea sanoiksi, mutta haluaisin jollain tavoin pystyä välittämään muillekin tätä “köyhän onnellisuuden” tarinaa tässä kulutus- ja rahahysteerisessä maailmassamme!
Näinkin ”vähällä” saa kyllä paljon, jos osaa valikoida, miten rahansa tuhlaa ja jos osaa rakentaa onnellisuutensa muun kuin isojen tulojen varaan. Mielestäni se on tosi inspiroivaa, ja olisi hienoa lukea myös muiden samankaltaisesti ajattelevien ajatuksia tästä aiheesta :)
Kuvat ovat Englannin reissustamme viime kesältä.