Tämä teksti toimikoot varoituksena kaikille niille, jotka harkitsevat jonkin lihasvoimaa lisäävän harrastuksen aloittamista (tässä tapauksessa leuanvedon, jonka aloitin kolme vuotta sitten).
1. Oma kehontuntemus paranee ja sitä tuntee, osaa aktivoida sekä käyttää kroppaansa ihan uudella tavalla ja olo omissa nahoissa on erilainen kuin ennen.
2. Vaikka tavoitteena ei ole ollut kasvattaa lihaksia tai muokata ulkonäköä, sitä saattaa joutua toteamaan, että muutoksia on tullut.
3. Kovaa treeniä seuraavina päivinä kireät vaatteet saattaa ahdistaa, ja tekee mieli pukeutua löysän rennosti tai olla vaikka alasti (mistä aviomies tuskin pahastuisi).
3. Kaikki vanhat vaatteet eivät enää mahdu päälle, koska joku kehon osa on kasvanut, esimerkiksi leuanvedon myötä selkä, ja vintagevaatteita shoppaillessa joutuu useammin pettymään, kun vaatteet ahdistavat liikaa rinnanympäryksen kohdalta.
4. Sitä tuntee olonsa vahvemmaksi kuin ennen ja on vaikeampi samaistua heikon, siron ja voimattoman prinsessan rooliin.
5. Oma itsetunto on vahvistunut, ja vaikka kroppa luultavasti näyttää paremmalta, vahvemmalta ja terveemmältä kuin ennen, niin se on muuttunut toissijaiseksi seikaksi, eikä uusi ylimääräinen vatsamakkara tai vaa’an uudet lisäkilotkaan romahduta omaa maailmaa, vaan järkytyksekseen sitä huomaa suhtautuvansa niihin aika välinpitämättömästi.
6. Sitä ei jaksa vaivautua laittamaan meikkiä naamaan tai kohentamaan ulkonäköä aina kun menee salille, koska ei jaksa tuijottaa omaa peilikuvaansa (ainakaan kritisoiden), vaan haluaa keskittyä treenaamiseen, sillä siitä saa niin hyvän olon ja fiiliksen!
7. Kun tekee salilla vaikkapa vipunostoja ja katsoo peilistä, että tekee liikkeen oikein ja symmetrisesti molemmilla käsillä, sitä saattaa ihan pelästyä, kun huomaa, että apua, mullahan on hauikset ja olkalihakset!
8. Hulluinta kaiken päälle on se, että vaikka oma kehitys on alkanut alun huimien kehitysharppausten jälkeen hidastua tai jopa polkea paikallaan, niin treenaamiseen/harrastukseen ei kyllästy, koska ”pelkkä” sen tuoma hyvä fiilis ja viihtyminen omissa nahoissa riittää.
Että tällaisia varoituksia, ja näiden perusteellahan kannattaa harkita todella tarkkaan, ennen kuin aloittaa jonkin voimaharrastuksen :) Kolme vuotta sitten alkanut leuanvetoinnostukseni ainakin on ottanut niin paljon enemmän kuin antanut…
Leuanvetoharrastukseni alkoi muuten aika tasan tarkkaan kolme vuotta sitten leuanvetohaasteestani, ja jos et tiedä, mistä on kyse, voit lukea siitä täältä. Alun kehitykseni nollasta yli 20 leuan vetäjäksi sai paitsi minut niin myös monen muun hurahtamaan :)
Loppuun vielä video, miten kävi, kun tuossa yhtenä iltana kokeilin yhtä viitisen vuotta sitten ostamaani mekkoa. Se oli alun perinkin aika tiukka, mutta nyt ei ollut toivoakaan saada sitä vedettyä kiinni yläselän kohdalta. Mutta onneksi tähänkin löytyy ratkaisu: koska on selän ”syy”, ettei tuo mekko enää mahdu päälleni, niin muokkaan siitä parhaillaan avoinselkäisen, niin saapahan syypää sitten paistatella paljaana ihmisten ilmoilla!
Tällainen siitä mekosta sitten tuli – lisää kuvia luvassa ensi maanantain mekkomaanantai-sarjan postauksessa:
Ja vinkkinä noin muutenkin, että jos löytää todella kivan mekon, jonka hihat ovat liian kapeat tai mekko puristaa ikävästi rinnanympäryksen kohdalta, jolloin monesti syynä ovat liian kapeat hihansuut, niin hihat voi ottaa pois. Se ratkaisu ei toki toimi aina, kuten tämän punaisen mekkoni kohdalla, mutta luovuutta vaan peliin, niin usein vaatteet kyllä saa muokattua uuteen uskoon.
Sellainen toki vaatii vähän ompelutaitoja, mutta tuloksena ei tarvitse kärsiä hengenahdistusta aiheuttavista tai liian pienistä vaatteista, eikä tarvitse jättää ihania löydöksiä kauppaan tai minun tapauksessani myös vintageliikkeisiin tai kirpputoreille. Vaikka se ei ehkä tietysti ole kukkaron kannalta paras vaihtoehto, hi hi :)
Ihanaa perjantaita! Nyt treenaamaan…