Olemme tosiaan parhaillaan Kuusamossa mökkeilemässä & vähän lomailemassa. Tai no emme nyt suoranaisesti lomalla, sillä Markulla on vielä koulujuttuja tekeillä ja minä taas touhuilen työasioiden kanssa, mutta kyllä niitäkin on paljon mukavampi tehdä tällaisissa luksuspuitteissa – nimittäin hirsimökissä järven rannalla. Välillä saunomme ja herkuttelemme, välillä käymme ulkoilemassa ja nauttimassa Oulangan kansallispuiston upeista maisemista.

Ja tietenkin valokuvailemme! Tähän asti on tullut otettua jo paljon uutta matskua blogiin ja nettisivuillemme. Lisäksi eilen olimme kuvailemassa ihan mielettömiä kuvia & videoita Juumassa Pienen Karhunkierroksen varrelta. Ette ikinä arvaa, että mitä ja osa ehkä saakin aika sätkyn, kun kuulee (etenkin mammani!). Tästä luvassa paljastuksia jo kenties tässä viikonlopun aikana… ;)

Saavuimme tänne aikaisin tiistaiaamuna ja ajoimme siis yön yli. Edellisessä postauksessa vähän kerroinkin matkastamme ja ensimmäisen päivän kommelluksistamme, käyhän lukaisemassa: Kun päivä muuttui yöksi ja kani nuohosi takan (Eikö otsikko kuulostakin ihan joltain Roald Dahlin sadun nimeltä? :) hihi)

Tiistain ja keskiviikon aika lailla vain olla möllötimme mökissä. Huomasin taas, miten yllättävän vaikeaa on saada itsensä rauhoittumaan ja päästä sellaiseen totaalisen levolliseen ”olemis”-moodiin. Usein on aina sellainen vähän levoton fiilis ja tunne, että koko ajan pitäisi tehdä jotain, koska on niin paljon tekemättömiä asioita… Ja en nyt tarkoita, että mitään ikäviä asioita, vaan tosi kivoja sellaisia, joiden avulla viemme eteenpäin omaa juttuamme ja yritystoimintaamme yms.

Mutta silti vaikka onkin päättänyt elää täysin omannäköistä elämää ja ylipäätänsäkin sellaista arkea, ettei koe joka hetki kaipaavansa lomaa, vaan arki olisi samalla yhtä lomaa ja toisinpäin, niin silti välillä onnistuu ajamaan itsensä sellaiseen pieneen stressiin ja suorittamisen pakkoon. Ja vaikka rakastan hektisyyttä ja sitä, että on koko ajan tekemisen meininki, niin kuitenkin yksi elämäntavoitteeni on oppia touhuamaan ja elämään joka hetki paitsi täysillä, niin myös sellaisella rennolla ja stressittömällä fiiliksellä! Se ei ole mikään itsestään selvä taito tässä stressi-ihanteisessa yhteiskunnassamme…

Onneksi on ihana puhdas oma luontomme, joka auttaa sen haluamani elämänmoodin löytämisessä. Kun täällä jylhän luonnon keskellä kököttää – ja vaikka tekee myös niitä työjuttuja – niin väkisinkin sitä hiljalleen myös rauhoittuu, kun välissä käy tuolla luonnon keskellä rauhoittumassa.

Nyt suuntaamme illaksi Rukalle ihastelemaan ilta-aurinkoa.

Voimaannuttavaa perjantaita kaikille!